Verkkojuttu 6/2002
Soutu-uistelua Syväjärvellä

Villin Pohjolan Syväjärvi sijaitsee Kuhmon ja Kajaanin välimaastossa. Luonnonkauniin 32 hehtaarin järven rantoja komistavat mäntykankaat. Järven rannoilla olevat Syväjärven kahvio, taukopaikat, kävelysilta, kalankäsittely- ja savustusmahdollisuudet luovat kalastajalle viihtyisät puitteet. Syväjärvi soveltuu hyvin kiireettömään soutu-uisteluun.

Syväjärvi on 32 hehtaarin kokoinen erämainen järvi, jossa suosituin kalastusmuoto on soutu-uistelu vaappuja käyttäen. Veneitä voi vuokrata Syväjärven kahviosta.

Teksti ja kuvat: Tuomas Ollikainen ja Mika Viitanen

Villin Pohjolan Risto Jäntti kertoo, että Syväjärvi avattiin kalastukselle vuonna 1989, jolloin alueelle rakennettiin laavuja, tulipaikka ja pitkospuita. Sittemmin palvelutaso on suosion myötä kasvanut ja 1990-luvulta alkaen kalastajia ovat palvelleet kesäisin auki oleva Syväjärven kahvio, neljä vuokramökkiä, kota, tilaussauna ja kalankäsittelypaikka jäähilekoneineen.

Rantoja kiertävät pitkospuut ja lisäksi järven lähistöllä on kuuden kilometrin pituinen luontopolku. Eväitä voi nauttia taukopaikoilla ja järvestä pyydystetyt kalat voi savustaa paikan päällä. Syväjärvi sopii siis erityisen hyvin perheellisille kalamiehille helppokulkuisuuden ja palveluiden ansiosta.

Kesällä sesongin ollessa kuumimmillaan järveen istutetaan kaloja kerran viikossa. Syksyllä ja keväällä istutuksia tehdään harvemmin. Vuoden mittaan järveen istutetaan 3000-4000 kiloa kirjolohta, taimenta ja nieriää. Risto Jäntti kertoo, että nieriää ja puronieriää laitetaan järveen aina, kun istukkaita on saatavilla. Järvessä uiskentelee istukkaiden lisäksi myös runsaasti ahvenia. Välillä vapaa saattaa taivuttaa hieman isompikin raitapaita.

Pitkulainen järvi muodostuu kahdesta osasta. Noin keskiosassa järvi kuristuu kapeaksi salmeksi, joka jakaa järven kahteen osaan. Salmen yli menee silta, jonka ali mahtuu veneellä. Järven keskisyvyys on 4-7 metriä. Syvimmissä kohdissa pohja putoaa aina 10-20 metrin syvyyteen. Järven moni-ilmeinen olemus tekee kalastuksesta mielenkiintoisen; nopeat syvyysvaihtelut, lumpeikot ja pienet lahdenpoukamat helpottavat kalojen löytämistä.

Soutu-uistelemalla saaliin makuun

Syväjärvi soveltuu hyvin soutu-uisteluun. Veneitä voi vuokrata Syväjärven kahviosta. Järven parhaimmat soutulinjat löytyvät tavallisesti aivan rannan tuntumasta. Kirjolohet kuljeskelevat rantaviivaa mukaillen keräten rantavedestä makupaloja parempiin suihin.

Syväjärvellä on näkösyvyyttä sen verran, että aurinkoisella ja tyynellä kelillä kalat näkevät veneen jo kaukaa ja väistävät sitä. Kirkkaalla kelillä siimaa kannattaa laskea ulos paljon enemmän kuin pilvisellä ja tuulisella säällä. Pitkillä siimoilla uisteleminen kuitenkin vaikeuttaa nopeiden käännöksien tekemistä. Syväjärven pitkulaisen muodon takia soutaminen järvellä on kuitenkin helppoa.

Syväjärven kirjolohi antautuu punainen Nilsu huulessaan.

Vetovieheiksi Syväjärvelle soveltuvat parhaiten pienet 3-6 -senttiset vaaput. Yksin kalastavan on helpointa käyttää ja käsitellä kelluvia vaappuja. Jos vedossa on useampia vapoja, kannattaa kokeilla ärsytysvärejä ja luontaisia sävyjä samaan aikaan. Vastaistutetuille kaloille värit ambulanssi, papukaija, oranssi ja punainen ovat tehokkaita. Luontaisista sävyistä mustahopea ja mustakulta ovat aina hyviä.

Vaapuista mm. Nils Masterin Invincible (5 cm), Lordin järvimalli ja Seniori antavat saalista. Vieheen merkkiä tärkeämpi on eloisa uinti. Hyvä soutuvaappu lähtee uimaan jo alhaisella vetonopeudella.

Helle vaikeuttaa kalastusta

Kävimme heinäkuun puolessa välissä tutustumassa Syväjärven kalastukseen. Silloin oli ollut jo pitkään helteistä, minkä takia kalastaminen ei ollut helppoa. Jutustelimme venerannassa paikallisten kalamiesten kanssa iltapäivällä, jolloin ilma oli kuumimmillaan. Alkukesällä kalantulo oli ollut huimaa. Lupakiintiön sai kuulemma täyteen jo muutaman tunnin kalastelun jälkeen (3 lohikalaa/vrk). Juhannuksen tienoilla saaliina oli ollut myös mukavankokoisia taimenia, joita helteen tulon jälkeen ei juurikaan enää ollut näkynyt.

Aivan toivottomana kaverit eivät kuitenkaan pitäneet tilannetta helteenkään aikana. He heittivät vinkiksi, että kaloja on paljon järven oikeanpuoleisella rannalla (kahviosta katsoen). Kavereilla oli mukanaan kaikuluotain, jolla he olivat paikantaneet kalaparvet. Kalat alkaisivat syödä vasta yön ensimmäisinä tunteina, jolloin aurinko on painunut puiden taakse.

Otimme vinkistä vaarin ja hyppäsimme veneeseen vasta illalla. Auringon vielä paahtaessa järvenpintaa kaloja ei näkynyt eikä kuulunut. Vedimme kahdella vavalla varjoon jäävää länsirantaa, aivan rantaviivaa mukaillen.

Kun hämärä ylsi koko järvelle, kalat heräsivät syömään. Kaverien neuvot pitivät paikkansa. Upean loikan saattelemana noin parin kilon kirjolohi poimi punaisen pikku-Nilsun. Muutaman minuutin taistelun jälkeen kala oli kuitenkin tiessään. Se ei haitannut, sillä kohta siiman päässä oli toinen samanlainen, joka saatiin veneeseen. Yksi kala riitti meille ja painuimme rannalle savustamaan sen. Ottiviehe oli Nils Masterin Invincible (5 cm deep runner punahileisenä).

Pikavisiitti Villin Pohjolan Syväjärvelle antoi paikasta viihtyisän kuvan. Erämainen ja viihtyisä soutu-uistelupaikka, jossa kalaa tuntui olevan. Kahvila, kalan käsittelypaikka, majoitusmahdollisuudet ja muut puitteet tekevät paikasta soveliaan niin meille tavallisille kalamiehille kuin ryhmille ja perheillekin.

(Urheilukalastus 6/2002)