Verkkojuttu5/2005
Viehetesti Tenolla:
Emma vai Joonas?

Teksti ja kuva: Matti Kettunen

Juhannuksen jälkeinen viikko. Tenojoen vesi on matalalla alkukesän olemattoman tulvan jälkeen. Sateesta ei häivähdystäkään.

Muutamia isojakin lohia oli yösydännä koukattu eri suvannoista ja koskenniskoilta, mutta toistaiseksi kahden miehen kalaporukkamme on joutunut tyytymään parikiloiseen tittiin ja jonkin verran alle kuuden kilon lohijalkaan.

Oottopaikoilla kerrottiin juttua Ala-Peurasuvannosta, jossa joku oli väsytellyt pyrstöstä tarttunutta kalaa, ja jonka paikalliset kalastajat olivat värikkäiden vaiheiden jälkeen koukanneet. Painoa kalalle oli kuuleman mukaan punnittu reilut kaksi leiviskää! Meitä isot lohet olivat kiertäneet, mutta kenties jo seuraavalla laskulla sellainen tarjottuun vieheeseen ottaisi...

Suvannon yläpäässä kahvitulilla päätettiin mielijohteesta pojan kanssa panna pystyyn vaapputesti. Vanhoja Tenon lohitilastoja olivat komistaneet vuodesta toiseen ties kuinka monet Emmat ja Joonakset, joten siinäpä oiva vaappupari.

"Tuosta kun otetaan katkoväri kummastakin", poika innostui tästä hieman leikkimielisestä ja korostetun epävirallisesta viehetestistä.

Viehepakista löytyi sekä Emmasta että Joonaksesta katkoväri, jossa etuosa oli musta. Emmassa pyrstöpuoli oli tummemman punainen, Joonaksessa oranssiin vivahtava, mutta ne saisivat kelvata. Muutama vuosi sitten katkoväri oli näillä suvannoilla kova sana varsinkin ison lohen pyynnissä, mutta parina viime kesänä niiden teho oli tuntunut hieman hiipuneen. Vaan mistäpä sen tiesi, koska väri seuraavan kerran osoittaisi "kyntensä", vai olisiko parempi sanoa koukkunsa. Vaikka tällä testilaskulla.

Viehetestiin valitut vaaput: katkoväriset Joonas (ylh.) ja Emma.

Vaihdoimme kahteen siimaan nuo "testiuistimet", joiden uinnin vilkaisin veneen perässä. Saivat kumpikin olla tekijänsä jäljiltä, niin testiin ei tulisi manipuloinnin makua. Perusuinti kummallakin oli ihan hyvä, joskin olisin värkännyt niiden uintia toisissa olosuhteissa. Testin tasapuolisuutta korostaaksemme molemmat vieheet olivat jokamiehen saatavilla olevia, eikä mitään erityisesti testiä varten viritettyjä.

Parissa muussa vavassa oli hyväksi aikaisemmilla Tenon reissuilla koetut uistimet, joten vertailupohjaa niihinkin samalla tulisi. Vieheiden nimet ja värit jääköön kertomatta, sillä niiden osuus itse testissä ei ollut näin jälkeenpäin katsottuna merkittävä.

Testi alkaa

Soutuvuoroon päästyämme laskimme Emman ja Joonaksen pyytämään saman pituisen siiman päähän, ja kumpikin samanlaiseen vapaan veneen eri sivuille. Merkittävänä tekijänä emme pitäneet, oliko viehe Suomen vai Norjan puoleisella sivulla. Vielä soutujärjestelyistä: Poika oli airoissa soutumestarina ja itse istua kyhjötin vapaamatkustajana kapean tenolaisveneen keskipenkillä ikäänkuin "herroiksi".

Suvannon yläosassa virta oli poikkeuksellisen melto vähän veden vuoksi, joten laskeutuminen alaspäin sujui erittäin hitaasti. Hienoinen pohjoistuuli vielä kaiken lisäksi tukahdutti menoa entisestään. Suvannon alkupää muutoinkin oli vuosien mittaan muuttunut jäiden tuotua somerikkoa tuttuihin monttuihin ja ottipaikkoihin.

Poika souti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, pyrki etsimään soutulinjaa nousulohen reitiltä virran reunalta, ja käväisi muutaman hyväksi koetun lohen asentomontun yläpäässä kokeilemassa, olisiko siellä ketään kotona, mutta kovin tyhjältä tuntui suvanto kaiken kaikkiaan.

Koko alkuviikon aikana näillä seuduin lohensoutajat olivat saaneet vain muutamia tittejä ja lohijalkoja sekä pari mainittavampaa lohta, joten ihan tyhjä joki ei ollut. Yhden kalaporukan päälle 17-kiloista kojamoa olimme saaneet ihastella miesten kannettua kalansa rantaan. Kertoivat saaneensa sen jostakin alempaa joelta.

Soutusuvannon loppu alkoi jo häämöttää, eikä kumpaankaan testivieheeseen oltu tartuttu. Seuraavalla oottopaikalla näytti olevan pari venettä ja kolmas oli juuri irtautunut rannasta. Siinä sinipukuinen soutumies oli juuri laskemassa vieheitään virtaan.

Vapa värähtää

"Joko kohta sovitaan viehetesti päättyneeksi?", ehdin kysyä, kun Norjan puoleisen vavan pää värähti. "Nyt otti." Poika kiskaisi rutiininomaisesti räväkästi, mutta vavan pää vain vaivoin nytkyili. "Smoltti."

Kelasin pinnassa räpistelevän vaaksanmittaisen lohenpoikasen veneen vierelle, josta nostin sen vedestä siksi aikaa, että Timo sai näpättyä saaliista valokuvan. "Eipä päättynyt tämä uistintesti tasapeliin." "Ei niin", poika varmensi. "Joonas voitti äärimmäisen niukasti!"

Kovin suuria johtopäätöksiä tästä viehetestistä ei voi vetää kuin ei myöskään kahdesta mainiosta Tenon vaapusta. Mielummin olisimme ottaneet jommalla kummalla testivieheeksi valitulla puukalalla komean lohen, mutta sen aika oli sitten muutamaa päivää myöhemmin viehetestin ulkopuolella...

(Urheilukalastus 5/2005)