Verkkojuttu 4/2007
Saimaannieriän tulevaisuus Kuolimossa

Teksti: Olli-PetteriKarne
Iktynomi-piskelija
Kuolimon Vapakalastajat

Kuolimon kauniit ja kirkkaat selkävedet ovat saimaannieriän kotivesiä. Kuva: Olli-Petteri Karine.

Vapakalastajana sekä innokkaana nieriänsuojelijana oli ilo osallistua Savitaipaleen luonnonsuojeluyhdistyksen ja Savitaipaleen kunnan järjestämään Saimaan nieriä -iltaan 22.2.2007.

Väkeä oli saapunut Savitaipaleen kunnantalolle mukavasti, mikä on osoitus siitä, että päättäjiä, kuntalaisia ja kalastajia kiinnostaa nieriän nykytila ja sen hoitotoimet.

Tilaisuus järjestettiin otolliseen aikaan, sillä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) julkaisi alkuvuodesta saimaannieriän hoitotoimenpideohjelman ja osakaskuntien kokoukset olivat edessäpäin.

Illan avasi RKTL:n tutkija Nina Peuhkuri kertomalla saimaannieriän biologiasta ja sen nykytilasta Kuolimossa. Hänen havainnollinen esityksensä oli pohjana intoutuneelle keskustelulle. Tilaisuus oli hyvä lähtölaukaus nieriän vieläkin tehokkaammalle suojelulle.

Hoitotoimenpiteitä on nieriän säilyttämiseksi Kuolimossa ja muuallakin Vuoksen vesistöalueella tehty erilaisten tutkimuksien, emokalojen pyynnin ja rauhoituspiirien muodossa, mutta yleisesti oltiin sitä mieltä, että vielä täytyy tehostaa toimia tämän arvokkaan kalan säilyttämiseksi osana monimuotoista luontoamme. On siis korkea aika toimia!

Nopeakasvuinen järvilohi on paras istutus- ja urheilukalastuskala Kuolimolla. Kuva: Olli-Petteri Karine.

Kalastuksen järjestämisellä parempiin tuloksiin

Saimaannieriän säilymiseen elinvoimaisena Kuolimossa voimme vaikuttaa monellakin tapaa. Kalastuksen sääntelyllä, asiantuntijoiden sekä kuntalaisten yhteistyöllä ja tiedotuksella päästään jo pitkälle. Nieriätilanne tulisi entistäkin voimakkaammin ottaa esille, jotta saataisiin yleinen asennoituminen ja kuntalaisten, järvellä kalastavien ja mökkiläisten tietämys asiasta paremmaksi.

Kalastuksen järjestämisessä voidaan helpostikin ottaa askelia suojelun parantamiseksi. Talvinen pilkintä rauhoitusalueen rajalla ja sen läheisyydessä tulisi mielestäni kieltää kokonaan asettamalla nykyiset verkkokalastusrajoitusalueet talvella pilkintäkieltoon. Näin tulisi toimia, koska nieriä on tunnetusti sähäkkä iskemään pilkkiin, ja kun se nostetaan nopeasti syvältä, peli on jo menetetty, sillä paineet uimarakossa menevät sekaisin. Kalaa vapautettaessa voi näyttää siltä, että nieriä lähtee uimaan, mutta tosiasiassa usein käy niin, että se jää jään alle ja kuolee sinne.

Talvisen nuottapyynnin soisin sen sijaan lisääntyvän sekä rauhoitusalueella että sen reuna-alueilla. Muikun harventaminen Kuolimosta olisi paras hoitotoimenpide muikulle ja sen tasapainoisille kannoille. Tätä mieltä olivat myös tilaisuuteen osallistuneet tutkijat. Mahdolliset nieriät on myös talvella helppo vapauttaa nuotasta niitä vahingoittamatta.

Nieriällä on taipumusta tarttua helposti hampaistaan verkkoihin, mutta on todistettu, että 80 mm:n solmuvälin verkoilla pikkunieriöitä ei jää saaliiksi niin paljoa. Pohjaverkotusta olisi hyvä karttaa varsinkin nieriän oleskelualueiden lähellä, koska nieriät viihtyvät pohjan tuntumassa, mutta kuitenkin jo solmuvälin suurennuksilla päästään tuloksiin.

Nieriöiden pitäisi saada mahdollisuus kasvaa sukukypsiksi, mitä edellä mainitut toimenpiteet verkkojen ja pilkinnän suhteen edistäisivät. Nykyiset rauhoitusalueet ja 70 cm:n alamitta ovat myös hyviksi todettuja keinoja. Tulevaisuudessa tulisi rauhoittaa lisääntymisalueita kaikelta kalastukselta rauhoitusajan mukaisesti.

Uistelussa tulisi suosia yhden kolmihaarakoukun käyttöä ainakin täkyrakseissa. Takiloiden ja syvääjien vetoa pohjassa on kritisoitu, mutta ainakaan itse en ole pohjan tuntumasta nieriöitä saanut, vaan harppauskerroksen rajamailta noin kymmenestä metristä. Pohjassa vetoa on hyvä kuitenkin välttää.

Uistelussa on hyvä keino vapauttaa nieriät laittamalla koukku kiinni pyrstöön, siitä pieni pätkä siima, lukolla kiinni takilaan ja laskea nieriä hiljalleen pyyntisyvyyteen, minkä jälkeen se nykäistään irti moottorilla. Nieriä on herkkä paine-eroille, joten vapauttaminen pyyntisyvyydessä tasaa sen paineet. Tällä keinolla on monia nieriöitä vapautettu Kuolimolla onnistuneesti.

Saimaannieriän suojelulle näkyvyyttä

Nieriä-illassa oli mukana niin seurakunnan, kunnan, osakaskuntien, tutkimuslaitoksen kuin pankinkin ihmisä. Tuntuukin siltä, että rahoitusta sekä tukea tiedotukseen ja kaikenlaiseen nieriätyöhön olisi mahdollista saada, mikä on tärkeää tämän asian etenemiselle. Mielenkiintoa ja halua tilanteen kohentamiseen siis riittää.

Hyväkuntoinen nieriä tulee aina laskea takaisin. Tämä mitallinen lähti pirteästi omin avuin kohti syvänteitä. Kuva: Olli-Petteri Karine.