Verkkojuttu4/2005
Lohet nousevat Tenoon ikäjärjestyksessä

Teksti: Tohtori Eero Niemelä

Lohen vaellusta Tenoon ja ensimmäisiä saaliita odotetaan hartaasti kesän alussa. On kulunut yhdeksän kuukautta siitä, kun edellisen kerran lohta sai luvallisesti pyydystää joesta.

Yhdeksän kuukautta on aika, joka kuluu tittilohen kasvamiseen noin 16-senttisestä vaelluspoikasesta puolimetriseksi ja lähes parikiloiseksi loheksi. Se vaeltelee syönnöksellä Pohjois-Atlantilla hyisissä ja ravinteikkaissa, mutta monesti lohelle vaarallisissa olosuhteissa.

Veden lämpötilan ollessa puoli astetta plussalla kesän kynnyksellä, on turha kuvitellakaan nousulohta saaliiksi. Silti edelleen uskotaan lohien nousun käynnistyvän Tenoon jo silloin keväällä, kun jääkansi peittää sen.

Toisaalta Tenossa ja sivujokien järvissä ja lompoloissa talvehtineet edellisen syksyn kudusta selvinneet kalat eli talvikot, ovat hanakoita ottamaan pilkkiin tai madekoukkuun. Tällaiset talvikkolohet on kuitenkin vapautettava, koska niiden suojeleminen pitkällä aikavälillä ylläpitää ja parantaa kutukantaa. Kudusta selvinneet lohet ovat merkittävä lisä saaliissa seuraavina vuosina uudelleenkutijoina. Tenojoessa on myös jonkin verran edellisen vuoden lopulla, syys-lokakuussa jokeen nousseita syysnousijoita eli tsuontsia, joita voidaan saada saaliiksi kalastuskauden alussa. Näitä myöhään syksyllä jokeen nousseita tsuontsia saatetaan pitää erheellisesti keväällä jään alla nousseina lohina. Tsuontsat ovat lihavampia kuin normaalit kesänousuiset lohet ja ne ovat myös hopeanhohtoisia, vaikka ovat olleet joessa yli talven ja niiden lihan väritys on useimmiten punaisempi kuin tavallisella lohella.

Jäät lähtevät toukokuun lopulla

Tenojoen jäidenlähtö, joka omalla tavallaan avaa lohenkalastuskauden ja määrää myös lohen vaelluksen ajoittumisen, tapahtuu yleensä toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla. On koettu myös vuosia, jolloin jäät lähtivät niinkin myöhään kuin kesäkuun 23. päivänä (vuonna 1875) tai jopa jo huhtikuun 25. päivänä (vuonna 1960).

Omaleimaista Tenon luonnonolosuhteille on niiden äärevyys, mikä havaitaan muun muassa lämpötilojen suurena vaihteluna vuosien tai jopa päivien välillä. Tämä äärevyys johtuu Tenon pohjoisesta sijainnista ja siitä, että Teno ei virtaa suoranaisesti meren vaikutuksille alttiina. Se sijaitsee tunturien suojassa, mutta silti voimakkaat ilmamassat joko mantereelta tai mereltä voivat hyvinkin nopeasti vaikuttaa sääolosuhteisiin. Tenon lohenkalastajien onkin varauduttava nopeisiin sään muutoksiin erityisesti kalastuskauden alussa, jolloin lohen vaellus on käynnistynyt.

Syönnösalueista tiedetään vähän

Lohen mereisestä vaelluksesta ja erityisesti sen käyttämistä syönnösalueista tiedetään edelleen suhteellisen vähän, sillä lohta on saanut kalastaa vain Pohjois-Atlantin rannikkoalueilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Tiedetään kuitenkin, että lohenpoikaset kulkeutuvat aluksi aktiivisesti uiden merivirtoja myötäillen ja niiden on havaittu esiintyvän varsin laajoilla alueilla avomerellä.

On ilmeistä, että meressä kasvavat lohet suosivat merivaiheensa eri aikoina tiettyjä alueita enemmän kuin toisia. Ne voivat sitten siirtyä edelleen uusille alueille riippuen niiden meressä viettämien vuosien kestosta. Ilmeisesti Tenon lohet noudattavat muiden Pohjois-Norjan lohien vaelluskäyttäytymistä ja suuntaavat vaelluspoikasina matkansa aluksi Barentsinmerellä kohti itää ja sen jälkeen siirtyvät Barentsinmeren läntisemmille alueille.

Suuremmiksi kasvavat lohet vaeltavat aina Färsaarten tai jopa Itä-Grönlannin merialueille. Lohet, joilla perintötekijät määräävät sukukypsyysiäksi yhden merivuoden (1-3 kiloiset tiddit), ilmeisesti kasvavat lähempänä Tenojokea kuin sellaiset kahden merivuoden jälkeen sukukypsyyden saavuttavat 4-7-kiloiset lohijalat tai kolmen-viiden merivuoden jälkeen kutukypsiksi tulevat 10-30 kiloa painavat varsinaiset isot lohet.

Lohet palaavat Ikäjärjestyksessä

Pohjois-Atlantilta Tenoon palaavat lohet tulevat vuosi toisensa jälkeen enemmän tai vähemmän samassa ikäjärjestyksessä, mutta osittain myös päällekkäin kuten kaikissa muissakin joissa, joiden kannat koostuvat eri meri-ikäisistä lohista. Tenon lohet saapuvat avomereltä Pohjois-Norjan rannikolle Tromssan ja Finnmarkin läänien kohdalla, Lofoottien alueella ja suuntaavat määrätietoisesti vaelluksensa kohti idempänä sijaitsevaa Tenovuonoa.

Merkintätutkimukset ovat osoittaneet, että nämä lohet kulkevat osaksi rannikkoa pitkin vuonosta toiseen ja voivat nousta muihinkin jokiin ennen Tenoa. Koska lohella on voimakas leimautuminen kotijokeensa, useimpien vääriin jokiin nousseiden lohien arvioidaan palaavan pikaisesti mereen ja jatkavan vaellustaan kotijokeensa.

Osa Tenon lohista vaeltaa ulompana Pohjois-Norjan rannikolla tulematta vuonojen läheisyyteen. Siten ne välttävät suhteellisen tehokkaan kiilanuotta- ja koukkoverkkopyynnin ennen Tenovuonoa.

Perintötekijät suurin vaikuttaja

Lohen nousuajankohdan jokeen määräävät useat tekijät yhdessä, joista perintötekijöiden vaikutus lienee suurin. Suuret, kolmen ja neljän merivuoden lohet, jotka lisääntyvät vesistön latvaosissa kuten Tenon vesistön Karasjoessa, Iesjoessa ja Inarijoessa, nousevat ensimmäisten joukossa. Varhaisimmat Tenoon nousevat lohet ovat kuitenkin niitä, jotka tulevat toista tai kolmatta kertaa kutemaan. Syyksi tähän arvioidaan se, että ne eivät olisi vaeltaneet talvikkoina Pohjois-Norjan rannikkoa kauemmaksi ja siten ennättäisivät reagoimaan ensimmäiseksi jokiveden lämpenemiseen.

Tenon veden lämpötilalla onkin havaittu olevan merkittävä vaikutus lohen nousun ajoittumiseen, sillä vasta lämpötilan ollessa yli 4-asteista vaellus jokeen käynnistyy. Kesäkuun alussa veden lämpötilan selvien muutosten on havaittu vaikuttavan lohien jokeen nousuun siten, että selvä kylmeneminen on vähentänyt lohien saaliita.

Koko kausi hyvää aikaa Koski-Tenolla

Koski-Teno tarjoaa lohenkalastajille hyvät saalismahdollisuudet koko kalastuskauden. Lähes koko vapakalastuskauden lohisaaliit voivat muodostua useiden meri-ikäryhmien lohista. Sama erikokoisten lohien saannin ajallinen jakauma, joka havaitaan Ala-Tenolla, havaitaan myös joen ylemmissä osissa.

Lohikantojen säilymisen ja erityisesti parantamisen kannalta olisikin tärkeää pyrkiä entistä paremmin suojaamaan isoja ja tuottavia naaraslohia Tenon pääuomassa ja suurimmissa sivujoissa liialta pyynniltä. Yksi tällainen pyynnin säätelymahdollisuus olisi vapaaehtoisuuteen perustuva naaraslohien vapauttaminen elokuussa, koska elokuussa saatavien naaraslohien luonnontaloudellinen merkitys kutukaloina on suuri verrattuna niiden käyttöön ravintona.

Suuria lohia, mukaanlukien suuret koiraslohet eli kojamot, tulisi yleensäkin pyrkiä säästämään enemmän kutuajankohtaan koko kalastuskauden ajan sekä joessa että rannikolla. Näin turvataan ja lisätään Tenon poikastuotantoa pitkällä aikavälillä myöskin sellaisina vuosina, jolloin kannat ovat heikoimmillaan.

Isot nousevat kesäkuussa

Merkittävä osa Tenon suurista, yli nelikiloisista lohista nousee jokeen, niin hämmästyttävältä kuin se tuntuukin, jo kesäkuun loppuun mennessä. Tämä pitää paikkansa erityisesti uudelleenkutijoilla. Toisaalta Tenon lohen nousuvaellusten ajankohta ja kesto noudattaa samaa rytmiä kuin suurimmassa osassa pohjoisia lohijokia. Isoja lohia nousee heinäkuussakin, mutta niiden määrät vähenevät tasaisesti.

Koska lohien nousu Tenoon on näinkin kiivasrytmistä, on tosiasia, että Ala-Tenolla paikalliset kalastajat pyydystävät oman osuutensa joen tuotosta suhteellisen lyhyessä ajassa lähinnä kulkutusverkoilla ja padoilla.

Tenon saaliissa kappalemääräisesti merkittävimmät lohet, yhden merivuoden tiddit, nousevat pääsääntöisesti noin viiden viikon kuluessa kesäkuun ja heinäkuun puolivälin aikana. Tenoon nousee koko avoveden ajan lohta, mutta merkittävintä kalastukselle ja lohikannan säilymiselle on se lohimäärä, joka tulee toukokuun lopun ja heinäkuun puolivälin kuluessa.

(Urheilukalastus 4/2005)