Verkkojuttu 4/2004
Niemelän tutkimus antaa suotuisan kuvan Tenon lohesta

Teksti: Jouko Keto

Kuva: Matti Kylmäaho

Artikkeli perustuu Eero Niemelän 28. toukokuuta Oulun yliopistossa hyväksyttyyn väitöskirjaan: Nuorten Atlantin lohien määrien vuosittainen ja kausittainen vaihtelu pitkän aikavälin seurantaohjelmassa (kirjoittajan suomennos).

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Eero Niemelän väitöskirjatutkimus käsittelee 25 vuoden ajanjaksolla Tenon vesistön Atlantinlohikannan nuorten ikäluokkien tiheyksiä. Jokeen palaavien lohien määrää ja ominaisuuksia väitöskirja peilaa 31 vuoden ajalta.

Niemelä toteaa lohen olevan ammattikalastukselle kannattava ja vapaa-ajankalastukselle haluttu kohde. Lohenkalastus on monin paikoin sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa tärkeä tulonlähde maanomistajille ja matkailuyrittäjille. Lohta pidetään terveen jokielinympäristön ja puhtaiden vesien symbolina. Niinpä on surullista, että lohi on lajina hävinnyt tai kriittisessä tilassa yli 27 prosentissa lohijokia ja lisäksi uhanalainen tai haavoittuva 30:ssä lohijoessa. Pohjois-Amerikassa tilaan on vaikuttanut ylikalastus ja elinympäristön tilan heikkeneminen, Norjassa Gyrodactylus Salaris.

Koillis-Atlantin ja sinne laskevien jokien lohenkalastuksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia 20 vuoden aikana. Huolimatta monista suunnitelmista parantaa erityisesti useamman merivuoden lohien kantoja, ovat saalismäärät laskeneet. Huoli ja kansainvälinen vastuu lohikannoista johti NASCO:n (North Atlantic Salmon Conservation Organisation) perustamiseen 1984. Lohen avomerikalastus kiellettiin muualla paitsi Fär -saarten kalastusalueella, jonne määrättiin kiintiö. Norja kielsi 1989 ajoverkkokalastuksen rannikkoalueillaan lohikantojen vahvistamiseksi.

Lohen kassikasvatuksen lisääntyminen ja karkulaiset ovat vaikuttaneet villeihin lohikantoihin ja pyrkimyksiin säilyttää paikallisia, omaleimaisia lohikantoja. Monissa Etelä- ja Länsi-Norjan joissa arviolta noin 75 tai jopa 80 prosenttia kutevasta kannasta muodostuu kassikarkulaisista. Arvioiden mukaan Pohjois-Atlantin alueella karkaa vuosittain 2 miljoonaa lohta, mikä on noin 50 prosenttia kalastusta edeltävästä villin lohen määrästä. Karkulaisilla pelätään olevan haitallisia geneettisiä ja muita vaikutuksia villiin loheen, kun kasvatetut lohet nousevat lohijokiin.

Tenon vesialue maailman tuottoisin

Tenon vesialue on luultavasti maailman tuottoisin lohijoki, mitä vuosittaiseen villin lohen nousuun ja saatuun saaliiseen tulee. Jokilaaksot ja vesiympäristö ovat käytännössä koskemattomia ja ainoa huomattava lohikantoihin vaikuttava inhimillinen tekijä on kalastus.

Tenon vesialueen merkitys villin lohen tuotannossa on poikkeuksellinen. Kokonaistuotto on 600 tonnia, josta vuosittain pyydetyn saaliin keskimääräinen osuus on 139 tonnia. Tenon osuus lohen levinnäisyysalueella joista pyydetystä lohesta oli vuosina 1995 -2001 15 prosenttia ja vuonna 2001 jopa 22 prosenttia. Vuoden 2002 saalis, 213 000 kiloa, oli 33 prosenttia Norjan jokien kokonaislohisaaliista.

Koko vesialueen, sivujoet mukaan lukien, eri pyyntimenetelmillä saatujen lohien osuudet olivat (painon mukaan): siima ja koukku (vapavälineet) 58 prosenttia, pato 20 prosenttia, pato ja verkko 9 prosenttia ja ajoverkko (kulkutus) 13 prosenttia. Sekä Norjassa että Suomessa vapavälineillä saatu saalis on kasvanut 1980 -luvulta lähtien. Pato- ja verkkopyynnin saalis Suomessa sekä kulkutuksen saalis Norjassa ovat vähentyneet.

Vapaa-ajankalastajien saalis riippuu Tenolla, kuten muuallakin, kalastuksen määrästä, mutta myös kalastajien määrästä. Vapaa-ajankalastajia kävi Tenolla 1953 noin 200 ja vuonna 2002 noin 10 500. Kalastupäivien määrä on kasvanut vastaavasti vuoden 1953 luvusta 600 vuoden 2002 lukuun 37 500. Norjan puolella kehitys on ollut saman kaltainen. Kalastuksen kaikinpuolinen voimaperäistyminen on johtanut siihen, että aikuisen lohen levinnäisyysalue Tenon vesialueella on pienentynyt. Se kattaa vain 860 kilometriä noin 1 270 kilometristä. Tämä viittaa erityisesti ylempien sivujokien ja latvavesien liialliseen hyödyntämiseen.

Eero Niemelä ja Tenon lohi tuntevat toisensa paremmin kuin hyvin.

Hyvä nousuvuosi edeltää hyvää poikasvuotta

Pitkän aikavälin tiedot ovat välttämättömiä lohikantojen dynamiikan ymmärtämiseksi, jotta hoitotoimenpiteillä voitaisiin kannat säilyttää ja niitä parantaa. Arvio Tenon vesialueen lohikannoista perustuu 25 -vuotiseen nuorten ikäluokkien seurantaan sähkökalastuksella ja 30 -vuotisiin arvioihin vuosittaisista lohisaaliista. Pitkän aikavälin seuranta auttaa ymmärtämään näiden poikkeuksellisen monimuotoisten kantojen dynamiikkaa, joilla on laajin meri- ja joki-ikäluokkien kirjo. Ne muodostavat erään harvoista jäljellä olevista suurista, villeistä lohikantakokonaisuuksista.

Tutkimuksessa Tenolla havaittiin positiivinen riippuvuus lohisaaliiden ja niitä seuraavien nuorten ikäluokkien määrän välillä, ja päinvastoin. Hyvä nousuvuosi edeltää hyvää poikasvuotta. Toisaalta jos laskun aikana siiman päässä päristelee tämän tästä lohenpoikanen, voidaan tulevaisuudelta odottaa mojovaa nousua. Kahden merivuoden naaraslohien määrien vaihtelu selitti 28-38 prosenttia seuraavasta vastakuoriutuneiden lohenpoikasten vaihtelusta.

Naaraslohien määrä vaikutti lähes suoraviivaisesti nuorten ikäluokkien määrään alueilla, joilla poikastiheydet olivat joko suuria tai keskisuuria. Tämä viittaa Niemelän mukaan siihen, etteivät parhaat alueet ole saavuttaneet tuottotasoa, johon ne pystyvät. Tenolla tehtävä vuosittainen poikastiheysseuranta antaa mahdollisuuden arvioida vuoden ja kaksi vuotta aiemmin kuteneiden lohien määrää ja ne vahvistavat kannasta aiempien saalismäärien perusteella tehdyt arviot. Toisaalta merkittävät poikkeamat saaliiden perusteella tehtyjen arvioiden ja nuorten ikäluokkien määrässä, viittaisivat jokikalastuksessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Niemelä toteaa yhden vuosiluokan tuottavan saalista yli viisi vuotta. Yhdistettäessä useiden meri-ikäluokkien ja toistuvien kutunousujen vaikutukset, heijastuvat nuorien ikäluokkien määrälliset muutokset hitaasti saalismääriin. Koska Tenolta ei ole käytössä arvioita mereen vaeltaneiden smolttien määristä, antaa nuorten ikäluokkien ja saaliin välinen positiivinen riippuvuus kohtalaisen työkalun saalismäärien ennustamiseen erityisesti yhden ja kahden merivuoden lohien osalta, jotka muodostavat keskimäärin 70 prosenttia saaliin kappalemäärästä.

Saalismäärissä laskeva suunta

1980 - ja 1990 luvuilla on havaittu saalismäärissä yleinen laskeva suuntaus erityisesti monimerivuotisten lohien kohdalla. Yhtä selittävää tekijää ei ole. Kyseessä on monen eri tekijän vaikutus: ylikalastus, muuttuneet valtameriolosuhteet ja makeanveden elinympäristöjen heikkeneminen lienevät pääsyyt. Monissa kannoissa aleneminen on jatkunut, vaikka syyllisenä pidettyä merikalastusta on suuresti vähennetty.

Merikalastuksen on arvioitu verottavan 70-90 prosenttia monimerivuotisista lohista, luvun ollessa yhden merivuoden lohien osalta 40 - 60 prosenttia. Verotusaste voi Tenollakin nousta 70 prosenttiin, millä on merkittävä vaikutus lohen poikastiheyksiin etenkin kannan ollessa pieni. Norjan ajoverkkokalastuskielto on nostanut yhden ja kahden merivuoden lohien saalismääriä Tenolla.

Nuorten ikäluokkien määrällinen lisääntyminen viittaa tutkimuksen mukaan siihen, että merellä ja Tenon vesialueella tehdyt kalastuksen säätelytoimet ovat yhdessä suotuisten meriolosuhteiden kanssa vaikuttaneet ratkaisevasti Tenon vesistöalueen 1 merivuoden ja 2 merivuoden lohien saalismääriin. Merialueella tapahtuvat muutokset vaikuttavat vaihteluun voimakkaasti. Tutkimuksessa todetaan, että smolttien myöhäinen mereen vaellus saattaa vaikuttaa jokeen palaavien aikuisten alhaiseen määrään. Mereen vaeltamisen ajankohtaa pidetään ratkaisevana lohen säilymiselle.

Kannat mahdollistavat monipuolisen kalastuksen

Aiemmin tehtyjen hoitotoimien ansiosta on Tenon vesistöalueella onnistuttu säilyttämään kannat, jotka yhä mahdollistavat monipuolisen kalastuksen. Niihin kuuluvat verkkokalastus rannikolla sekä yhdistetty verkko- ja vapakalastus jokialueella. Tenon lohen seurannasta on sovittu Norjan kanssa kahdenvälisellä sopimuksella vuonna 1979. Seuranta on pakollista tiedon hankkimiseksi sopivien säädösten pohjaksi. Tärkeimmät näistä tehtiin lähes yhtäaikaisesti, jo aiemmin mainittu ajoverkkokielto ja 1990 solmittu Tenon kalastussääntö.

Säädösten jälkeen saalismäärät kasvoivat merkittävästi aiempaan tarkasteluajanjaksoon (1977-1988) verrattuna 1 merivuoden ja 2 merivuoden sekä aiemmin kuteneiden lohien osalta. Neljän merivuoden lohien saalismäärät ovat laskeneet. Vastakuoriutuneiden lohenpoikasten määrällinen kasvu oli merkittävää, kun taas vastaavaa trendiä on lohenpoikasten (= 1+ vuotiaat) hankalampi havaita. Korkea nuorten ikäluokkien määrä johtaa vakaaseen ja korkeaan smolttituotantoon, mikä on terveen, itsensä ylläpitävän lohikannan välttämätön edellytys.

Yksittäisenä meri-ikäryhmänä kolmen merivuoden naaraslohi on tärkein. Se vastaa yli 40 prosenttia kutevasta populaatiosta, ja niiden vaikutus mädin tuotannossa on vielä tätäkin suurempi johtuen korkeasta hedelmällisyydestä. Monimerivuotisten naaraslohien osuutta Tenon lohikannassa voitaisiin tietyillä säätelytoimenpiteillä lisätä. Eräs ratkaisevia tekijöitä on tutkimuksen mukaan kalastuspaine alkukesällä, jolloin aikaisen nousun pääosan muodostavat juuri nämä lohet.

Ajoverkkokalastuksen vähentämistä tai muita tätä kalastusmuotoa koskevia rajoituksia tulisi harkita riittävän mädintuotannon takaamiseksi. Rannikolla tapahtuvan keväisen verkkopyynnin rajoituksilla olisi samankaltainen vaikutus, koska merkittävä osa Tenosta lähtöisin olevia monimerivuotisia lohia saadaan sieltä. Toinen mahdollisuus vähentää näiden lohien kalastuskuolleisuutta on kalastuskauden lyhentäminen elokuussa nykyisestä. Noin 20 prosenttia elokuussa saadusta saaliista koostuu monimerivuotista naaraista, joiden taloudellinen arvo tähän aikaan on erittäin alhainen, kun taas niiden arvo poikastuotannon kannalta on suurimmillaan.

Tenolla ei ole saalisrajoituksia

Vapakalastus monissa Suomen puolella olevissa sivujoissa on viime vuosina lisääntynyt, eikä monenkaan sivujoen kannan tilasta ole ajantasaista tietoa. Tenolla ei ole saalisrajoituksia eikä käytännössä mitään rajoituksia matkailijoille myytävien lupien määrässä. Monilla maailman lohijoilla on sekä lohi- että kalastajakiintiöt.

Tutkimus antaa myönteisen kuvan Tenon lohen tilasta. Lohikantoja on kuitenkin suojeltava, tässä tiedolla ja sen hankkimisella on tärkeä osa. Tehokas kalastus voi edelleen johtaa joidenkin alakantojen ylikalastukseen erityisesti huonoina nousuvuosina. Matkailukalastus ja paikallisten ajoverkkopyynti voivat johtaa monimerivuotisten naaraslohien ylikalastukseen. Saalisilmoituksen tekeminen tulisi tehdä pakolliseksi, jotta Tenon lohikantojen todellinen arvo saataisiin selville.

"Säätelytoimien tarkoitus on ylläpitää ja parantaa lohikantoja, joita sen jälkeen voidaan hyödyntää kestävällä tavalla, mikä on erityisen tärkeää ja hyödyksi ihmisille, jotka asuttavat subarktisen Tenon vesistöalueen laaksoja", toteaa Eero Niemelä.

Tähän käsitykseen me kaikki Tenolla käyvät voinemme yhtyä.

(Urheilukalastus 4/2004)