Verkkojuttu 4/2003

Kuhaa
tasapainopilkillä!

Kuhan pilkkiminen, myös avovedestä, on yllättävän tehokas kalastusmuoto. Eräänä loppukesän lämpimänä päivänä, viime vuoden elokuussa, kokeilimme tätä kalastusmuotoa viehemestari Aarno Rauhalan kanssa Tammelan Kuivajärvellä. Tulokset olivat suorastaan mykistäviä.

Teksti ja kuvat: Pekka Salo

Viehemestari Aarno Rauhala kuhankalastuksessa Tammelan Kuivajärvellä. Vesikyy-tasapainopilkki on jälleen kelvannut kuhalle.

Kuhan pilkkiminen veneestä ei edellytä sen kummempia välineitä. Aivan tavallinen, suuremman luokan, jäykkäkärkinen pilkkivapa on sopiva kuhien pilkkimiseen. Siimaksi pilkkivavan kelalle käy parhaiten joku fluorisoitu nailonsiima, jonka näkee hyvin vettä vasten, esimerkiksi keltainen/kulta.

Vieheiksi valitaan mieluiten tasapainopilkkejä kokoluokkaa 4,5-7,5 cm. Tietysti myös veden syvyys vaikuttaa pilkin kokoon/painoon. Aarno Rauhala on tehnyt joistakin tasapainopilkeistään mallit juuri tätä kalastusmuotoa varten. Lohirehu-tasapainon erikoisuus on etukoukku, joka on taivutettu alaspäin. Idea on yksinkertainen ja nerokas. Alaspäin taivutettu etukoukku ei takerru niin helposti risuihin tms. Lohirehua valmistetaan koissa 35, 45 ja 65 mm, joista kaksi suurinta soveltuvat mainiosti kuhanpilkintään.

Vesikyy-tasapainossa (Watersnake) kesäkalastuksen idea on viety vielä pidemmälle. Vesikyystä nokkakoukku on poistettu kokonaan, joten pilkki ei todellakaan tartu helposti pohjaan. Vesikyy on itse asiassa Rauhalan kuuluisa Pietari-tasapaino ilman nokkakoukkua. Vesikyyn valmistuskoot ovat 50 ja 75 mm, jotka molemmat soveltuvat mainiosti kuhan avovesipilkintään.

Itse tehty viehelukko on usein paras, tässä Aarno Rauhalan haponkestävästä teräslangasta (0,6-0,8 mm) taivuttelema viehelukko, johon viehe on äärimmäisen helppo vaihtaa. Suosittelen.

Pohjasta pintaan

Kuhan venepilkinnän tekee tehokkaaksi mm. se, että tällä kalastustavalla on helppoa haravoida koko vesialue pohjasta pintaan ja päinvastoin.

Kun pilkkiä lasketaan veteen, vedetään pilkkivavan kelalta aina pätkä siimaa kerrallaan ja väleissä aina nykäistään pari kertaa. Näin siis jo pilkkiä alas laskettaessa kalastetaan välivettä.

Kun pilkki saavuttaa pohjan, aletaan sitä pikku hiljaa ottaa ylöspäin. Aina muutamia nykäyksiä ja sitten siimaa hieman pilkkivavan kelalle. Näin jatketaan, kunnes pilkki on saatu “potkurivirran” tuntumaan. Ja sitten taas uudestaan pohjaan jne.

On tärkeää, että vene liikkuu mahdollisimman hitaasti. Tyynellä kelillä voi apuna käyttää sähköperämoottoria, jolla pystyy liikkumaan todella hitaasti. Kalastelimme juuri sähköperämoottorin avulla ja se osoittautuikin aivan mainioksi apuvälineeksi. Sähköperämoottorihan on myös todella hiljainen käyntiääneltään, joten luonnon rauhaakaan ei rikota. Toinen mahdollinen on tietenkin soutaminen, joka sitten kuitenkin sitoo yhden henkilön tähän hommaan.

Uskomaton saalis

Muutaman tunnin pilkkireissumme iltapäivän/illan aikana tuotti peräti yli 30 kuhaa ja vieläkin sankemman joukon suurehkoja ahvenia. Kalastusmuoto osoittautui aivan uskomattoman tehokkaasti, kun samaan aikaan kahdessa vavassa oli pyynnissä vaaput, jotka tuottivat koko illan aikana vain kaksi kuhaa.

Osa kuhista oli luonnollisesti pienehköjä, ja ne saivat vapautensa takaisin, mutta ns. otettavaakin kokoa oli saaliista runsaat puolet. Tammelan Kuivajärvi on hyvin matala, joten kalastus tapahtui pääasiassa vain muutaman metrin syvyisestä vedestä.

Tätä kalastusmuotoa kannattaa ehdottomasti kokeilla kesäisillä kuhavesillä!

(Urheilukalastus 4/2003)