Verkkojuttu 3/2004
Kauneutta kalavesillä
Lapin Riitta ihastui mereen

Teksti: Ismo Malin

Kuvat: Riitta Ruuskasen arkisto

Kemissä nelisenkymmentä vuotta sitten syntynyt Riitta Ruuskanen muutti vuonna 1997 avomiehensä kanssa Mäntsälään, ja vaikkei uusi kotipaikka aivan rannikolla olekaan, tuli merestä pian hammaslääkärinä sekä osa-aikaisena kalastusoppaana työskentelevälle Riitalle uusi rakkauden kohde.

Riitta Ruuskanen Pernajanlahdella saamiensa säynävien kanssa, jotka ovat lohen veroisia graavikaloja.

"Kalastuksessa ylipäänsä viehättää sen yllätyksellisyys. Meri on joka kerta erilainen, ilma on aina erilainen, ja aina voi tarkkailla merta ja luonnon signaaleja oppiakseen, miten kalaa saisi. Sitä paitsi näin lappilaiselle on tärkeää, ettei merellä koskaan ole sääskiä, oli keli sitten mikä hyvänsä", Riitta naurahtaa.

Myös valokuvausta ja vatsatanssia harrastavalle Riitalle kalastaminen ja luonnossa liikkuminen ovat jo lapsesta asti olleet tuttuja asioita. Lapsuuskesiin kuuluivat mm. kesäiset Kallavedelle sekä Saimaalle suuntautuneet perheen kanssa tehdyt lomareissut, joiden ohjelmaan onkiminen ilman muuta kuului. "Mieleen on myös jäänyt se, kun kävimme enon kanssa Simojoen alajuoksulla onkimassa isoja ahvenia", Riitta muistelee.

Lohi onkin sitten oma lukunsa. Se on legendaarinen tarinoiden aihe jokaiselle Kemistä kotoisin olevalle, vaikkei itse olisikaan tätä kalojen kuningasta pyytänyt. Mutta Riittapa onkin. "Meillä oli Kemijokisuulla jopa kapea jokivene soutukäytössä. Lohta en itse tosin koskaan saanut, taimenia kylläkin. Lohta kuitenkin riitti 1990-luvun puolivälissä. Kerran näin kesäiltana viisikin kymmenkiloista nousuhypyssä yhtä aikaa. Parhaat kolistelivat veneen pohjaa padolle pyrkiessään", Riitta kehaisee.

Kovaa työtäkin lohensoutu Riitan mielestä joskus oli. "Tulvan tai raskaiden juoksutusten aikaan soutaminen oli niin rankkaa, että jaksoin kovimmassa virrassa vain varttitunnin kerrallaan. Sitten oli vaihdettava soutajaa tai käytävä rannan tuntumassa levähdystauolla", Riitta myöntää.

Taimenta ja harria

Kun palataan Riitan kalastusmuistoissa hieman taaksepäin eli 1980-luvulle, mennään muun muassa Etelä-Lappiin samoilemaan ja kalastelemaan. "Olimme silloisen puolisoni kanssa todellisia ulkoilma- ja luontoihmisiä ja liikuimme paljon muun muassa Etelä-Lapin soilla ja kävimme kalassa erityisesti Metsähallituksen paikoilla", Riitta selvittää.

"Tallasimme ympäri muun muassa Tervolan Arppeenlampea. Siellä sattui erikoinen tapaus, kun sain ison kirjolohen kiinni paljain käsin suolammen mättään alta. Muita paikkoja, joissa kävimme olivat Oulujärven Manamansalo, Kylmäluoma Taivalkoskella ja Hossa. Kalastaminen oli pääasiassa taimenen virvelöintiä lippaperhoilla. Mielivärini, kuten taimenenkin, oli punainen", Riitta kertoo.

Yksi tärkeimmistä tukikohdista tuolloin oli oma mökki, joka sijaitsee Maaninkakosken luona Simojoen rannalla Simon ja Ranuan rajalla Tainijoen mutkasta ylävirtaan päin. Paikka on yhä Riitan omistuksessa, mutta työkiireet estävät nykyisin useimmiten käynnit paikan päällä.

Joka tapauksessa Maaninkakoski on erittäin hyvä harjustelupaikka. Sieltä Riitta on saanut myös ehkäpä elämänsä suhteellisesti hienoimman kalan. "En enää tarkkaan muista vuotta, mutta joskus 1980-luvun puolivälissä se tapahtui. Kalastin harria pääasiassa heittokohon ja perholitkan avulla. Sellaiseen kolmen nymfin litkaan se 1,7 kilon ennätysharjus sitten otti", Riitta mainitsee.

Riitta ja komea huhtikuinen hauki Pellingin vesiltä.

Muutto meren tuntumaan

Aikanaan Oulussa hammaslääkäriksi opiskellut Riitta muutti Kemistä vuonna 1997 etelään, tarkemmin sanottuna Mäntsälään. Tämä merkitsi elämänmuutosta myös siinä mielessä, että Riitta rupesi osallistumaan miehensä Erik Herlevin aloittaman kalastuspalveluyrityksen, Augur Kalastuspalvelu Oy:n toimintaan.

Erikin ja Riitan yritys on ennättänyt saada jo mainetta ja tunnustustakin, sillä se voitti vuonna 2003 Vuoden kalastusmatkailutuote -kilpailun ensimmäisenä eteläsuomalaisena yrityksenä. Lisäksi se on saanut mm. Matkailun edistämiskeskukselta Laatutonni-tunnuksen.

Augurin tärkein toimintamuoto ovat opastetut kalastusretket avovesikautena Porvoon, Loviisan ja Pernajan vesillä, mutta talvikautena tarjontaan kuuluu myös pilkintä. Riitta osallistuu aktiivisesti myös opastukseen. Siinä ei omaehtoiseen kalastukseen juuri jää aikaa, kun hammaslääkärin työtkin on tehtävä. "Toistaiseksi homma on kuitenkin tuntunut iloiselta vastapainolta sisätyölle", Riitta pohtii.

Ongelmaksi Riitta on miehensä kanssa kokenut opasyrityksen kannalta hankalan kalastuslupakäytännön. "Lupa-asiat ovat yrittäjien kannalta oikeastaan järjestämättä, kun pitää erikseen neuvotella monien eri kalastuskuntien kanssa. Pitäisi saada aikaan oma vaikkapa koko vuoden voimassa oleva opastuslupa riittävän laajoille alueille", Riitta tähdentää. Mutta tyytyväisyydenkin aihetta löytyy. "Kaikkiaan ala on kuitenkin nouseva ja se on myös järjestäytymässä ja verkostoitumassa, mikä helpottaa kaikkien opasyrittäjien toimintaa", Riitta kiittelee.

Pääkalat hauki ja ahven

Joka tapauksessa Riitta on kurssittanut ja opiskellut itselleen kalastusoppaan taidot ja osallistuu aktiivisesti erilaisten ryhmien vetämiseen varsinkin Itä-Uudenmaan merialueilla, kuten Pellingissä, Pernajanlahdella ja Loviisan vesillä.

"Ahven ja hauki ovat ne pääkalat, ja ykköshaukivieheeksi on osoittautunut Krokodil-lusikkauistin ja sen kopiot. Yhdelläkin kopiolla tuli yhteensä noin 100 haukea ennen kuin se jäi pohjaan. Jossain pienellä lammella taas on parhaaksi yleisvieheeksi osoittautunut Koston ahvenenvärinen pikkuvaappu. Jos ilma on sellainen, ettei mikään muu pelaa, niin Kostolla saa sen pienuudesta huolimatta ahventen ohella myös haukia. Tietysti myös jigit ovat kova sana. Niissä valkoinen toimii hauelle ja punainen sekä oranssi ahvenelle", Riitta kehuu.

Hyvin neuvoja

Riitta kertoo olevansa tyytyväinen vuosien varrella tapaamiinsa kalakavereihin, sillä hän ei ole kokenut naisena olevansa mitenkään muita kalamiehiä huonommassa asemassa.

"Päinvastoin olen huomannut, että saan vinkkejä ja neuvoja helpomminkin kuin moni muu. Sitä paitsi minulla on lupa heittäytyä avuttomaksi ja tietämättömäksi, vaikken sitä olekaan. Toisaalta on sanottava, että kalamiesten keskinäinen avoimuus on ylipäänsä lisääntynyt", Riitta kiittelee.

"Sitä paitsi näin lappilaiselle on tärkeää, ettei merellä koskaan ole sääskiä, oli keli sitten mikä hyvänsä".

(Urheilukalastus 3/2004)