Verkkojuttu 2/2005
Puolitoista kiloa vaatii 10 vuotta
Suurharjukset harvinaisia

Teksti ja kuvat: Ari Savikko

Suomessa harjusta tavataan Suur-Saimaan alueella, Höytiäisessä, Pielisessä, Päijänteen pohjoisosissa ja Oulujoen vesistöstä pohjoiseen sekä Pohjanlahdessa, jossa runsaimmin Perämeressä. Tunturialueella ylin järvi, jossa harjusta esiintyy on käsivarressa oleva Siedjomjavri, joka sijaitsee 712,3 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tällaiset kahden kilon painoiset harjukset ovat harvinaisia.

Harjus on lähes yksinomaan virkistyskalastuksen kohde, koska sen ammattimaista pyyntiä ei Suomessa harjoiteta. Siitä huolimatta suurharjuksia saadaan vain muutamia vuodessa. Yhtenä syynä tähän on se, että harjus vaatii noin 10 vuotta kasvaakseen 1,5-kiloiseksi. Harvassa paikassa ne kuitenkaan elävät niin vanhoiksi, koska ne joutuvat pyydetyiksi ennen sitä.

Suurharjukset

Nykyisessä Urheilukalarekisterissä, joka on Suomen Urheilukalastajain Liiton ylläpitämä, ensimmäisen kerran lähelle kahden kilon rajaa pääsi Kari Määttä vuonna 1986. Hän sai tuolloin Kuusinkijoesta 1,920 kg painaneen harjuksen. Kaksi kiloa meni kuitenkin ensimmäisen kerran rikki vasta vuonna 1990, kun Vilho Vilen sai Könkämäenosta 2,1-kiloisen harrin. Voimassa oleva harjuksen rekisteriennätys taas on 59 senttiä ja 2,285 kg. Raimo Saario sai kyseisen kalan Könkämäenosta 23.8.2001.

Rovaniemellä ilmestyvän sanomalehti Lapin Kansan kalakilpailu on järjestetty vuodesta 1968 lähtien. Vuoteen 2002 mennessä siihen oli ilmoitettu 11 vähintään kahden kilon painoista harjusta. Näistä suurimman, 2,650 kilon kalan, sai Aarne Korkalo vuonna 1990 Käkkäläjoesta.

Lasse Heikkilä puolestaan kertoo kirjassaan "Harjuksen perhokalastus" omaksi ennätysharrikseen 56-senttisen ja 2,400-kiloisen kalan, jonka hän sai 28.8.1969 Siikakoskesta.

Kirjallisuudesta löytyy mainintoja todellisista jättiläisistäkin. Esimerkiksi Liedes (1961) mainitsee maanviljelijä Aarne Stolin saaneen Konnevedestä 5.11.1956 peräti 6,7 kilon harjuksen. Liedes mainitsee myös Pielisjärvestä vuonna 1891 saadun 4,675 kilon harrin. Kalojen pituuksia ei kummassakaan tapauksessa mainita, eikä niistä tiettävästi ole valokuvia. Jos punnitus ja lajimääritys ovat oikein, tällaisia ennätyksiä ei koskaan enää rikota! Vuonna 1907 Oulujoen Vaalasta saatiin silloinen SE-harri. Se painoi 2,850 kiloa ja oli 58 senttiä pitkä (Suomalainen 1923).

Ikä ja kasvu

Harjus saavuttaa alamittansa 30 senttiä 4-6 -vuotiaana, etelässä aikaisemmin kuin pohjoisessa. Kilon painoiseksi se kasvaa olosuhteista riippuen 6-8 vuodessa ja kahden kilon saavuttamiseen menee noin 13 vuotta.

Kalanviljelylaitoksilla on harjuksia emokalaparvina. Laitoksella 10-vuotiaat harjukset painavat 1,2-1,3 kiloa. Suurin kalanviljelylaitoksella kasvatettu harjus on painanut 2,5 kiloa. Se eleli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Taivalkosken laitoksella emokalana. Se istutettiin 14-vuotiaana Puolangan Saarijärveen.

Vanhin Suomessa ikämääritetty harjus on Näätämöjoesta saatu 15-vuotias kala. Rommaenosta vuonna 2003 saatu 2,1 kilon harjus (pituus 61,2 cm) oli iältään 14+ eli sillä oli menossa 15. kesä. Muiden Rommaenosta saatujen suurharrien iät olivat: 1730 g/ikä 12+ ja 1595,1635 ja 1520 g/9+ sekä 1290 ja 1370 g/7+.

Kalan kasvu voidaan laskea sen suomuista tai luutumista takautuvasti ja siten arvioida kalan pituus eri ikävuosina (taulukko 1).

Pituus/paino-suhde

Pituuden suhde painoon näyttää harjuksella vaihtelevan jonkun verran eri vesistöjen välillä. Moneen paikkaan sopii kuitenkin nyrkkisäännöksi 50 cm = yksi kilo ja siitä eteenpäin jokainen lisäsentti vastaa painossa 100 grammaa. Kuitenkin esimerkiksi Rommaenossa harjus saavuttaa kilon rajan joskus jopa jo 48-senttisenä (taulukko 2). Vastaavasti kahden kilon rajan saavuttaminen näyttäisi vaativan Rommaenossa yli 60 sentin pituuden. Muualta ilmoitetut kaksikiloiset ovat olleet alle 60-senttisiä.

(Urheilukalastus 2/2005)