Verkkojuttu 2/2003
Hyvästi Kuusamon jokitaimen

Teksti ja kuva:Erik T. Ahonen

Kuusamon jokialueiden taimensaaliit ovat romahtaneet alle puoleen muutamassa vuodessa. Syitä tähän on useita. Istutusmäärät Kitkalla ja Oulangalla ovat pudonneet yleishyödyllis- ten velvoiteistutuksien jäädessä pois ja vastuun siirtyessä vesien omistajille.

Lisäksi alkuperäisten kantojen jatkuva heikentyminen muodostaa vuosi vuodelta vaikeammin täytettävän aukon. Mistä emokalat otetaan tulevaisuudessa? Kantoja on vaalittu Käylän kalanviljelylaitoksella Seppo Mustosen johdolla esimerkillisellä tavalla. Onko hänen asiantuntemustaan kuunneltu riittävästi?

On otettava huomioon, että veden korkeuden vuosittaisen vaihtelun merkitys Kitka- ja Kuusinkijokien taimenkantojen kannalta on melko vähäinen.

Todellinen syy

Neuvostoliiton romahtaminen lopetti myös kalastuskombinaatit Pää- ja Tuoppajärven alueilla. Näiden vesistöjen kalastuspaineet ratkaisevat Kuusamon jokialueiden urheilukalastuksen tulevaisuuden, mistä kukaan ei voi olla eri mieltä. Oli valitettavaa, ettei maa- ja metsätalousministeriössä ymmärretty tarttua tilanteeseen silloin, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

Allekirjoittanut oli mukana Pääjärven metsäkombinaatin vieraana tilaisuudessa, jossa pohdittiin yhteistyömahdollisuuksia mm. yhteisen kalastussäännöksen luomiseksi suomalaisten kanssa. Paikalle oli kutsuttu myös Moskovasta todellisia päättäjiä sekä Karjalan tasavallan ylimmät kalastusviranomaiset.

Venäläiset olivat asiassa tosissaan. Suomalaista politiikkaa edusti Maija-Liisa Lindgvist, jonka Karjalan Tasavallan edustajat olivat toivoneet paikalle. Tapaamisessa laadittiin selkeät pitkäjänteiset yhteistyösuunnitelmat. Asia esitettiin vuonna 2000 silloiselle ministeri Hemilälle, joka delegoi sen edelleen Nina Hellmströmille.

Oli surullista seurata, kuinka asiaa ei ymmärretty lainkaan. Hellmström pyysi kokoamaan saman ryhmän uudelleen Pääjär- velle. Hän lupasi palata asiaan ja ilmoittaa tapaamisajankohdan Venäjällä, kun löytää kalenterinsa. Venäläiset odottivat, soittoa ei tullut koskaan, eikä siis tapaamista, eikä yhteistyötä. Näin asia siis koettiin ministeriössä.

Taimenen keskikoko on laskenut Kuusamon joissa reiluun kahteen kiloon. Se vetää saamamies Tuomon totiseksi.

Kalastus Pää- ja Tuoppajärvellä 2002

Tapahtui aivan kuten odottaa saattoikin. Venäjän nopea taloudellinen elpyminen on mahdollistanut todellisten turistimassojen ryntäykset kalastamaan näille ainutlaatuisille järville. Voimakkaasti kasvanut kalastuspaine on laskenut saaliskalojen painoa ja lisääntyvien yksilöiden määrä on vähentynyt, mikä taas merkitsee suoraan vähentyviä taimensaaliita Kuusamon jokialueilla. Varmaa on, etteivät kalastajat vähene mainituilla järvillä, kalat kylläkin.

Lopullisen pisteen kalastus saa, kun Kuusamon raja avataan Venäjälle jokaisen matkailijan käyttöön. Kilometrien mittaiset verkkojatat ja tuhannet turistit ainutlaatuisilla, herkästi haavoittuvilla alueilla heikentävät nieriän ja taimenen elinolosuhteet lopullisesti. Kalastuksen hoito on pitkäjänteistä ja vastuuntuntoista työtä, eivätkä positiiviset tulokset näy vuosiin. Sitä vastoin negatiiviset asiat antavat palautteen nopeasti.

On valitettavaa, että Kuusamon alueen matkailuyrittäjät kärsivät tulevaisuudessa tilanteesta. Sekö lie tarkoituskin? Ka- lastusmatkailun tärkein priorisointi olisi kohdennettava nimenomaan kalaan. Eikö jo viimeinkin olisi tehtävä muutakin kuin tutkimuksia, sillä kohta kalatulien nuotiosavut Kitka- ja Kuusinkijokien yllä ovat vain kaunis muisto.

(Urheilukalastus 2/2003)