Ajantasainen saalistieto on kalastuksen säätelyn välttämätön perustyökalu. RKTL lähettää vuodesta toiseen autokuormallisen tiedustelukirjeitä arvioidessaan Tenon kalansaaliita. Maailman muilla suurilla lohijoilla, myös Norjan puoleisella Tenolla saalisilmoitus on pakollinen. Saalisilmoituksen tekeminen tulisikin olla jokaisen kalastajan kunnia-asia.
Ajantasainen ja sähköinen saalistietojen keräys on aloitettava viimeistään kalastuskaudella 2009. Ilmoituspaikkana Utsjoella voisi olla esimerkiksi RKTL:n toimipiste tai kalastusluvan myyntipisteet. Lisäksi sallittaisiin kirje-, puhelin- ja netti-ilmoitukset. Paikkakuntalaiset täyttävät päivittäistä saalisraporttia ja toimittavat ilmoituspaikkaan esimerkiksi neljässä jaksossa. Pato-, verkko- ja kulkutussaaliin luotettavuuteen ja tarkkuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Saalisilmoituksen laiminlyöminen sanktioidaan tuntuvalla sakkorangaistuksella ja/tai 1–2 vuoden kalastuskiellolla Tenolla.
Teesi 6:
Asiantuntijaryhmä määrittää kalastettavan lohimäärän
Norjalais-suomalainen asiantuntijaryhmä edustaa lohitutkimuksen huippua. Tässä roolissa asiantuntijat tekevät päätöksensä itsenäisesti ja puolueettomasti pelkästään lohikannan tilan perusteella. Tutkimustulokset toimitetaan ryhmän käyttöön vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Näiden tietojen pohjalta asiantuntijaryhmä määrittää lohikannan suuruuden, lähivuosien ennusteen sekä arvion kalastettavasta osuudesta. Suosituksia annetaan myös kalastettavan osuuden alueellisesta ja ajallisesta jakautumisesta. Myös norjalais-suomalainen asiantuntijaryhmä esitti tällaisen ryhmän perustamista tämän vuoden alussa.
Teesi 7:
Kalastuksen säätelyn viranomaiskoneisto muutettava nykyistä aktiivisemmaksi
Tenojoen kalastuksen säätelyjärjestelmä on liian hidas, jäykkä ja vanhentunut. Siksi sitä uudistetaan kaikilla tasoilla. Samalla kun valtiosopimusta ja kalastussääntöä nykyaikaistetaan (teesi 2), järjestelmään liitetään asiantuntijaryhmä (teesi 6) ja lohen suojelu- ja säätelyohjelma (teesi 3). Uudessa mallissa ministeriöiden tehtäväksi jäisivät lähinnä valtiosopimuksen allekirjoitus, laillisuuden valvonta sekä suojelu- ja säätelykysymysten koordinointi. Ministeriöiden päätettäviin asioihin kuuluisi myös kalastettavan saalisosuuden jakaminen eri kalastajaryhmien kesken.
Maakuntatason virkamiesportaan säätelyvaltaa vahvistetaan ja toimintaa vauhditetaan. Tämän portaan perustehtäviä olisi asiantuntijaryhmän suositusten muotoileminen määräyksiksi sekä niiden siirtäminen käytännön kalastukseen. Tenon sivujokiongelmat ovat säätelyn kiperä erillisalue, joka tarvitsee oman aikataulutetun ohjelmansa.
Teesi 8:
Osakannat on säilytettävä elinvoimaisina ja perinnöllisesti puhtaina
Tenon lohelta on jo löydetty ainakin 20 toisistaan perinnöllisesti poikkeavaa osakantaa. Maapallon lohista vain yksi prosentti on enää luonnollista alkuperää ja kaikki muut istutusperäisiä. Silti Tenon lohella ei ole minkäänlaista suojelustatusta. Nyt ei olisi enää varaa jahkailuihin, sillä 70 vuodessa lohen levinneisyysalue Tenossa on supistunut noin 300 kilometriä. Suurten naaraslohien asuinalueet ovat myös huolestuttavasti kutistuneet ja Utsjoen yläosan osakannat ovat jopa sukupuuton partaalla.
Tenon lohen perinnöllinen suojelu on retuperällä. Tenon alajuoksulla lohet vaeltavat sekakantana eikä pyynnin kohdistumista eri osakantoihin tunneta. Tilannetta mutkistaa myös ulkopuolinen geeniaines. Joesta saadaan vuosittain sekä rannikon kasvattamoilta karanneita yksilöitä että näiden kassikarkulaisten ja villien lohien risteymiä. Suurin osa näistä kassikarkulaisista nousee jokeen vasta nykyisen kalastuskauden jälkeen. Karkulaisiin kohdistuu siten heikompi kalastuspaine kuin villiin loheen.
Osakantojen todellinen lukumäärä sekä niiden väliset käyttäytymiserot (mm. nousuaika) tulee selvittää pikaisesti. Osakannoista kerätään samalla maitipankki hätätilanteen varalle. Osakantojen säilyminen ja emokalojen pääsy yläjuoksun lisääntymisalueille edellyttää mm. alajuoksun kalastuksen merkittävää rajoittamista. Kassikarkulaisten ja risteymien määrää tulee myös seurata jatkuvasti. Lisäksi kassikalat poistetaan kaikessa kalastuksessa ja poistopyynti kohdennetaan Tenon alaosaan. Osakantojen suojelutavoitteet ja –toimenpiteet kirjataan osaksi suojelu- ja säätelyohjelmaa (teesi 3).
Teesi 9:
Desinfiointi on otettava vakavasti
Lohiloinen on elämää suurempi kysymys. Siitä huolimatta monen suomalaisen vapamiehen lausahdus kuuluu: ”Ei se minun varusteistani tartu." Viranomaiset ovat omasta puolestaan ”pesseet kätensä” parilla tiedotteella ja puutteellisella asetuksella. Desinfiointitodistus on Suomen puolella eräänlainen lisävero: kun lunastat todistuksen kympillä (varsinaista desinfiointia ei edellytetä!), pääset Norjankin puolelle heittämään ja loistorjunta on hoidettu.
Desinfiointiasetusta tulee tiukentaa: Desinfiointitarpeen arviointia ei saa jättää kalastajille itselleen. Mikäli desinfiointikynnys ylittyy, kaikki Tenon vesistön kanssa kosketuksissa olevat varusteet desinfioidaan. Todistuksen allekirjoittaja on vastuussa siitä, että desinfiointi todella tehdään, ja desinfiointipisteitä kontrolloivat puolestaan viranomaiset. Mikäli jatkotutkimukset osoittavat, ettei desinfiointia tarvita, pelkästään veroluonteinen desinfiointimaksu poistetaan.
RKTL:llä oli taannoin viljelyssä muutama Tenon lohen osakanta. Vuonna 2007 emokannat hävitettiin ja jäljelle jäi vain vuoden 2006 kudusta peräisin olevia poikasia. Niistäkin luovutaan vuoden 2009 aikana. Tämän jälkeen ainoa Tenon lohen perimävarasto on pakastetussa maidissa ja luonnonvesissä.
Jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat, on toimittava nopeasti ja suunnitelmallisesti. Tiedossani ei kuitenkaan ole mitään viljely- ja toimintastrategiaa hätätilanteen varalle. Tällainen strategia on ehdottoman välttämätön osa Tenojoen suojelu- ja säätelyohjelmaa.
Teesi 10:
Suurien yksilöiden suojelu kalastuksensäätelyn kulmakiveksi
Suurien ja hedelmällisten naaraiden hyvinvointi ratkaisee viimekädessä lohikantojen elinvoiman. Siksi naaraiden suojaamismääräykset ovat keskeisessä asemessa. Tenolla suurten, monivuotisten naaraiden lukumäärä on laskenut tilastollisesti erittäin merkitsevästi ja kutukalakanta jääkin huomattavasti turvallisen tason alapuolelle.
Jopa 70 prosenttia Tenoon nousevista isoista lohista pyydetään jo Tenon pääuoman alemmalla puolikkaalla. Jos merivuosien ja kutukertojen määrä on vähääkään yksilöllisesti periytyvää, nykyisenlainen valikoiva kalastus poistaa isot kalat ajan kuluessa kannoista kokonaan, ja jäljelle jäävät vain jalat ja titi.
Tenon kalastuksensäätelyn suurin ongelma on se, että rannikkokalastus ja joen ajoverkkokalastus (kulkutus) ajoittuvat suurten naaraiden tärkeimpään nousuaaltoon (25.5. - 20.6.). Suurten, monivuotisten naaraiden suojelemiseksi rannikkokalastus aloitetaan vasta naaraiden kevätnousun jälkeen. Ajoverkkokalastus (kulkutus) voidaan sallia vain kolmena vuorokautena 10.6. jälkeen. Tämän lisäksi kaikki metriä pidemmät lohet vapautetaan aina, ja naaraslohet vapautetaan 1.8. alkaen. Talvikoiden vapauttamiseen tulee kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota (vrt. teesi 18).
Teesi 11:
Lohestuskulttuuria vara parantaa
Millaista Tenolla olisi ilman Tenon lohta? Tätä kannattaa tuumailla rantatulilla. Se auttaa asenteiden ja arvojen asettelussa. Keskivertolohestajankin harteita tuntuu puristavan saamisen pakko. Kotipaikkakunnan kapakassa on talvella väitelty seuraavan kesän ”lohikunkusta”. Veto velvoittaa ja vene liikkuu 24 h. Kaikki ylössaadut lohet teurastetaan. Vieläkin kuulee valituksia, että saalis ei tahdo kattaa lupamaksua.
Meidän ulkopaikkakuntalaisten on tarpeen muistaa, että olemme Tenolla vieraina, olemme lomalla eikä meidän leipämme ole lohesta kiinni. Paikkakuntalaisten lähtökohdat ovat hieman erilaiset. Toisaalta paikallistenkin kannattaa muistaa, että ”köyden pää tulee helposti vetävän käteen”.
Vapaaehtoisuutta ja pitkiä kokeilukausia tarjotaan ratkaisuksi nykyisiin säätelyongelmiin. Kalamiehistä puhuttaessa tarjous on aika epärealistinen. Silti vapaaehtoisuuden vaikutusta ja laajuutta Tenon kalastuksen säätelyssä kannattaa selvittää. Pitkäaikaisiin kokeiluihin sisältyy puolestaan vaara, että sen kuluessa menetetään koko lohi. Oikeampi tapa on pitää suitset riittävän tiukalla ja noudattaa kansainvälistä varovaisuusperiaatetta.
Teesi 12:
Kalastuskeinottelu pikaisesti kuriin
Tenon lohi saa ihmiset hamuamaan erityisetuisuuksia itselleen. Henkikirjojen siirtely Utsjoen ja kotipaikkakunnan välillä on yksi härskimmistä tavoista hankkia näitä kalastusetuisuuksia. Myös Metsähallitus antaa kaikille Inarin ja Enontekiön kunnissa vakituisesti asuville ilmaisen vapakalastusluvan koko kalastuskaudeksi Tenojoen sivujokiin valtion vesissä! Utsjokeen voi tuoda veneen (ja samalla lohiloisriskin) kalastustarkoituksessa Enontekiön puolelta. Kalastajalla on laajat alueet käytössään, koska Utsjoen toinen ranta on pääosin valtion. Sivujokien veneitä ei tarvitse rekisteröidä.
Henkikirjojen siirtelyn vuoksi utsjokiset ovat menettäneet myös venevuokraustuloja. ”Uuspaikkakuntalaisilla” on ollut nimittäin mahdollisuus rekisteröidä yhdestä kolmeen venettä kalastusoikeudestaan riippuen.
Maanomistajien lukumäärä lisääntyy koko ajan Tenojoen vesistössä. Vaikka kalastusoikeutta ei tiloilla vielä olisikaan, kalastusoikeuden saa ostettua lisäkauppakirjalla. Kalastusoikeus voi olla vaikka kuinka pieni, mutta se antaa oikeudet veneiden rekisteröintiin ja halpaan lupaan. Norja suhtautuu erittäin kielteisesti kyseisen kalastajaryhmän oikeuksien lisäämiseen. Jo tällä hetkellä kalastusoikeudellisilla ulkopaikkakuntalaisilla on mahdollisuus kalastaa osakaskunnan vesialueella sivujoissa ja useat heistä luovuttavat kalastusoikeuttaan tutuille tai tekevät bisnestä paikkakuntalaisten tavoin.
Suomi on sitoutunut huolehtimaan Tenon suomenpuoleisten sivujokien kalastuksesta kalastussopimuksen 1. artiklan mukaisesti. Räikeimmillään velvoitetta rikotaan Utsjoen vesistön Kevojoen alueelle ja Tsarsjoen alaosassa. Paikalliset ovat kuljettaneet turistikalastajia jopa Kevon luonnonpuiston alueelle. Sivujokien verkkokalastus on kielletty Norjassa, mutta voimakas verkkopyynti jatkuu Kevojoessa ja Tsarsjoessa alaputouksen alla.
Perillisten kalastusoikeudet tarvitsevat myös tarkennusta. Oikeuksien tulisi koskea vain niitä tapauksia, joissa kalastusoikeus on jo peritty eli maa on jaettu. Tällöin tiedetään, miten laaja kalastusoikeus henkilöllä on. Perinnön ei tule koskea enää toista sukupolvea eikä naimakaupan kautta saatua kalastusoikeutta.
Lapin TE-keskuksen ja metsähallituksen tulee välittömästi ryhtyä järjestelyihin, joilla sivujokien kalastus saadaan artiklan 1 mukaiselle tasolle. Täydentävänä ratkaisuna voitaisiin käyttää ns. selvitysmiestä, joka kävisi lävitse kaikki mahdolliset keinottelukysymykset sekä Suomessa että Norjassa. Samalla on myös tutkittava, kenellä on kulkutusoikeus ja millä alueella. Lopuksi kalastusoikeuksiin liittyvät ”porsaanreiät” korjataan myös uuteen kalastussopimukseen.
Teesi 13:
Kalastuskautta voidaan pidentää
Tällä hetkellä vapakalastuskausi (1.6.-20.8.) on Utsjoella noin neljä kuukautta lyhyempi kuin esimerkiksi Skotlannissa. Lyhyt kausi johtaa myös ruuhkapiikkeihin. Heinäkuun alussa Tenon Suomen puoleisella osalla saattaa kalastaa toistatuhatta lohestajaa.
Emonaaraiden suojaamiseksi osakaskunnat ovat esittäneet kalastuksen lopettamista jo elokuun ensimmäisenä päivänä. Tämä ruuhkauttaisi entisestään jäljelle jääviä päiviä ja heikentäisi kalastusmatkailun investointihalukkuutta ja kehittämistä. Meritaimenen ja osittain harjuskannan hyödyntämismahdollisuudet jäisivät käyttämättä sekä samalla edistettäisiin tahtomatta ”kassilohien” suojelua.
Useat tekijät puoltaisivat kalastuskauden pidentämistä 10.9.saakka. Näillä ratkaisuilla voitaisiin rohkaista paikallista matkailuelinkeinoa palveluiden parantamiseen. Kalastuskauden pidentämisestä hyötyisi myös Tenon villi lohi, koska kassilohet tulisivat pyynnin piiriin. Samalla vaikeutettaisiin kutuajan ”yksityisyritteliäisyyttä” hiljaisella Tenolla.
Pidentämispäätös edellyttää kuitenkin tarkempia selvityksiä sekä kaikkien villien naaraslohien vapauttamista (vrt. teesi 18). Valvonnallisista syistä elokuun alun jälkeen kaikissa kalastajaryhmissä ja kaikessa kalastuksessa sallittaisiin vain päiväkalastus.
Teesi 14:
Lupamaksujen korotukset tehtävä tulevaisuudessakin maltilla
Maailmalla on monta huippukallista lohestuskohdetta. Teno tekee tässä suhteessa poikkeuksen. Se on laatuunsa nähden maailman halvin lohestuskohde. Näin vähävaraisemmallakin kalamiehellä on kohtuullinen mahdollisuus päästä nauttimaan lohestuksen riemuista. Tämä on oikea linja.
Osa Tenon lupamaksuista käytetään lupa- ja valvontabyrokratian pyörittämiseen. Sen yli menevä osuus jaetaan paikallisille osakaskunnille. Muuallakin Suomessa tapahtuu näin, mutta siellä valtaosa lupatuloista palautuu hoitotoimina kalavesien hyväksi. Jotkut Tenojoen osakaskunnat ovat käyttäneet kyseisiä varoja vähäisessä määrin lähinnä yksityisvesien kalastuksenvalvontaan. Yhä suurempi osa lupatuloista siirtyy ulkopaikkakuntalaisille maa-alueiden omistajille lisääntyneen tonttikaupan johdosta.
Tenon lupamaksun korotukset tulisi tehdä pelkästään luvanmyynti-, saalisilmoitus- ja valvontakustannusten nousun kattamiseen. Osakaskunnat tekisivät upean sijoituksen Tenon tulevaisuuteen ohjaamalla esimerkiksi puolet saamistaan lupatuloista lohitutkimukseen, tehokkaampaan valvontaan (teesi 20) sekä vaikkapa kevyen infrastruktuurin rakentamiseen rantakalastajille.
Teesi 15:
Kalastusponnistusta helppo ja järkevä supistaa
Tenojoen kalastusponnistus on ylittänyt lohen kantokyvyn. Noin 10 000 kalastajaa ja lähes 40 000 kalastusvuorokautta vuodessa on aivan liian paljon.
Kalastusvuorokausien rajoittaminen on nyt luonteva ratkaisu. Ensialkuun tulisi asettaa kohtuullinen lähtötaso. Tämän jälkeen Tenon asiantuntijaryhmä arvioisi vuosittain sallitun kalastajavuorokausien kokonaismäärän. Kun arvioitu kokonaisvuorokausimäärä on ylittymässä, supistetaan kalastajakohtaisten vuorokausien määrää. Kalastuksessa käytettyjen vapojen määrän vähentäminen tähtää myös saalistodennäköisyyden pienentämiseen. Sen vaikutusta lohikantaan on pidettävä kuitenkin marginaalisena.
Ennen asiantuntijaryhmän tarkennettua arviota ulkopaikkakuntalaisten kalastusvuorokausien enimmäismäärä saisi olla korkeintaan viikon eli kuusi kalastusvuorokautta kalastuskaudessa. Paikkakuntalaisten vapakalastusvuorokausien määrään ei toistaiseksi puututa. Soutajille sallitaan enintään kolmen vapaa.
Teesi 16:
Saaliskiintiö on luonteva osa kalastuksen säätelyä
Tenolla ei ole koskaan ollut saalisrajoitusta. Suomen kalaviranomainen on hokenut puolustukseksi valvonnan vaikeutta. Mutta vaikka aukottomaan valvontaa ei heti päästäisikään, saaliskiintiö tarjoaisi mahdollisuuden hivuttautua lohestuksessa saaliskeskeisyydestä elämyskeskeisyyteen. Valtaosa kalastajista hyväksyisi kiintiön mukisematta. Kalastajat ovat yllättävän hyvin perillä muiden saamisista, joten kovin helppoa ei olisi säännön rikkojallakaan.
Vapakalastajien saaliskiintiöksi asetetaan yksi lohi kalastusvuorokautta kohden. Sen käyttö aloitetaan kalastuskaudella 2009. Kaikki metriä pidemmät lohet vapautetaan aina, naaraslohet vapautetaan 1.8. ja kaikki lohet ”kassilohia” lukuun ottamatta 15.8. jälkeen. Kulkutusta ohjataan aluksi pelkästään kalastuvuorokausia säätelemällä (teesi 10). Jos se ei riitä, myös kulkutukselle asetetaan saaliskiintiö.
Teesi 17:
Alue-, vuorokausi- ja viikkorajoitukset
Teno on yhtä suurta, yhtenäistä lohenkalastusaluetta, jossa kalastaja voi vapaasti valita pyyntipaikkansa. Tämä on hieno ja vaalimisen arvoinen asia. Ongelmana on kalastuksen lika painottuminen alajuoksun sekakantoihin. Ellei säätelyä onnistuta jakamaan tasaisemmin koko joen alueelle, edessä voi olla Tenon jakaminen kiintiöityihin pooleihin.
Jokiuoma jakaantuu vakiintuneisiin osa-alueisiin eli kalastusjaksoihin. Saapumisjärjestys "oottopaikalle" määrää kalastusjärjestyksen. Kalastusjakson rajat eivät kuitenkaan aina ole selvät. Ongelma on helposti korjattavissa,jos norjalais-suomalaisena projektina lähtöpaikat tarkistetaan ja merkitään yhdenmukaisilla, esimerkiksi vihreäksi maalatuilla paaluilla.
Nykyinen porrastettu vapakalastuksen vuorokausirajoitus on varsin onnistunut. Kalakannan vinkkelistä merkitys on vähäinen, mutta eri kalastajaryhmien onnistumismahdollisuuksia ja kalastuspainetta tasoitettaessa tärkeä. Paikallisille ja paikallisia soutajia käyttäville on oikeutetusti annettu etulyöntiasema. On myös perusteltua, että venekalastajille on säädetty ”pakkohuilaaminen”. Rantakalastajien pidempi pyyntiaika on perusteltua, koska heidän ”haravointimahdollisuutensa” venekalastajiin verrattuna ovat selvästi rajallisemmat.
Nykyinen viikkorauhoitus on yksi vuorokausi sunnuntai-illasta maanantai-iltaan. Rauhoitusvuorokauden vesiolosuhteet määräävät sen, kuinka paljon nousijoita autetaan kohden lisääntymisalueitaan. Kun otetaan huomioon kalastuskauden lyhyys ja muut rajoitusmahdollisuudet, viikkorauhoituksen pidentäminen ei ole hyvä ratkaisu. On esitetty myös ajatus, että rauhoitusvuorokautena saisi kalastaa, mutta kaikki kalat pitäisi laskea takaisin.
Teesi 18:
Nostokoukku pois ja vieheisiin koukkurajoitukset
Osassa Pohjoismaiden lohijokia ja kaikissa lohijoissa muualla maailmassa nostokoukun käyttö on kielletty. Miksi sen käyttö pitäisi sallia Tenolla? Nykyaikainen kalastuksen säätely edellyttää, että kala voidaan vapauttaa mahdollisimman hyväkuntoisena (vrt. teesi 10).
Vieheisiinkin kohdistuvat rajoituspaineet liittyvät ensisijaisesti vapautettavien kalojen elinkelpoisuuden parantamiseen. Tenollakin on ollut aikoja, jolloin pelkästään perhon käyttö on ollut sallittua turistille. Koska Teno on ensisijaisesti soutujoki ja koska Suomessa lienee maailman monipuolisin puukalatuotanto, viehetyypin rajoitukseen ei tulisi mennä.
Vuoden 2008 jälkeen kielletään nostokoukun käyttö ja nykyisiä vieherajoituksia täydennetään vieheen koukkurajoituksilla. Uusien määräysten mukaan kalastuksessa sallittaisiin vain väkäsettömät koukut ja vain yksi 3-haarakoukku per viehe. Pitkäaikaiset kokemukset ulkomaisilta lohijoilta osoittavat, ettei koukun määrällä tai väkäsettömyydellä ole oleellista vaikutusta saaliin saamiseen.
Teesi 19:
Aloitetaan petojen seuranta ja tarvittaessa kontrolloitu pyynti
Tenon lohikantaa verottavat meressä mm. hylkeet ja turskat sekä joessa vastaavasti minkit, saukot, koskelot sekä made, hauki ja meritaimen. Koskeloita lukuun ottamatta petojen vaikutusta Tenon lohikantaan ei ole kuitenkaan arvioitu tieteellisin perustein. Tenovuonossa tehtyjen havaintojen mukaan koskelot käyttivät muuta kalaravintoa kuin lohta.
Petojen vaikutuksesta lohikantoihin on kuitenkin niin paljon näyttöä muualta, että asia tulisi ottaa omana kohtanaan Tenon suojelu- ja säätelyohjelmaan. Tärkeimmät seurattavat lajit olisivat hylje, minkki, koskelo, hauki ja made. Vuosittaisessa petolaskennassa seurattaisiin näiden määrää, esiintymistä ja ravintoa. Laskentatulosten perusteella päätetään vähentämistavoitteista ja –periaatteista. Petojen vähentäminen olisi luvanvaraista, kontrolloitua ja sen toteuttaisivat tähän tehtävään koulutetut henkilöt.
Teesi 20:
Valvonnan uskottavuutta ja pelotevaikutusta lisättävä
Minulta on 40 vuoden aikana vain kahdesti kysytty Tenon kalastuslupaa, molemmat kerrat 1970-luvulla. Myös sanktioiden pelotevaikutus on olematon, sillä kalastusrikkomuksesta selviää yleensä pelkillä päiväsakoilla. Kalastusvälineetkin luovutetaan takaisin, elleivät ne ole kalastussäännön vastaisia.
Nykyinenkin suomalainen lainsäädäntö tarjoaa kyllä mahdollisuuden kunnon rangaistuksiin, mutta niiden langettaminen vaatii asennemuutosta ja ennakkopäätöksiä. Esimerkiksi Utsjoen sivujokien lohestuksen voidaan katsoa paikoin täyttävän ympäristörikoksen tunnusmerkit. Tällainen tilanne antaisi mahdollisuuden jopa ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Voidaan myös kysyä, mitä konkreettista ovat Lapin TE-keskus, Metsähallitus ja osakaskunnat tehneet sivujokien laittomuuksien hoitamiseksi?
Tarvitaan myös uskottavaa valvontaa ja reippaita rangaistuksia. Kalastustapahtumassa käytetyn auton, mönkijän ja moottoriveneen menettäminen valtiolle ilman lunastusmahdollisuutta hillitsisi jo kummasti laitonta pyyntitouhua. Kokeilemisen arvoisena pelotteena voisi olla myös 1-2 vuoden kalastuskielto Tenojoen vesistössä. Valvojien määrää, näkyvyyttä ja tehoa on merkittävästi lisättävä. Valvonnan ulkoistaminen ammattimaiselle toiminnalle saattaisi olla myös hyvä ratkaisu. Pääosa tästä valvontatoiminnan tehostamisesta tulisi rahoittaa Tenojoen vesistön lupatuloista.
(Urheilukalastus 4/2008)
www.sukl.org/urheilukalastuslehti
