Verkkojuttu 4/2006

Väärin ongittu?

Teksti: Juha Hämäläinen

Usein varrella virran tapahtumat eivät tuo tyydytystä. Silloin olla möllötetään ja ihmetellään tai hiukan masennutaankin, petytään paikkaan, aikaan, onneen, menetelmiin tai perhoihin.  Pääasiassa pitäisi kuitenkin ihmetellä. Pontevasta ihmettelystä seuraa joskus hyödyllisiä keksintöjä.

Tässä tarkoitettujen keksintöjen ei tarvitse olla merkittäviä kuin pienessä mittakaavassa, mutta jotakin soisi keksittävän. Ottipulaan voi olla niin monia syitä, että sopii kysyä, miksei alan lehdissä tai kirjoissa ole ollut yhtään yritystä niiden luetteloimiseksi. Ainakaan ei muistu mieleen. Tämä puute korjataan nyt perusteellisesti, ainakin vähän alkua.

* * *

1) Vakavin ongelma on tietysti se, ettei kalastettavassa  paikassa ole kaloja. Lääke on selvä: vaihda paikkaa. Tai odota, että säikäyttämäsi kalat palaavat ruokapöytäänsä. Ja rynnistä seuraavaan heittopaikkaan hieman hillitymmin. Syyllinen voi myös olla kömpelö yritys tarjota perhoa sileässä vedessä raskailla välineillä tai lyhyellä perukkeella tai sitten kalastajan, vavan, siiman, perukkeen tai perhon muuten varomaton käyttäytyminen kalan havaintopiirissä.

2) Toiseksi vakavin haitta on, ettei paikassa ole ottihaluisia kaloja. Ilmeiset keinot: vaihda paikkaa tai odota ottiaikaa. Kohtuuttoman odottelun välttämiseen on vaikea nimetä paikallistuntemusta parempaa apua, mutta omien havaintojen tekeminen, kirjaaminen ja lueskelu muuttuu vähitellen paikallistuntemukseksi.

3) Perho ei osu tarpeeksi lähelle kalaa, ottipaikkoja voi olla vaikea a) löytää b) onkia. Tapaus a) hoidetaan sinnikkäällä haravoimisella, koskenlukutaidon kehittämisellä tai paikan tuntijan avulla, mutta tapauksessa b) ei voi juuri muuta kuin etsiä uusia ottipaikkoja.

4) Perho on ehkä kalan kohdalla, mutta ei ottikorkeudella, yleensä ei kyllin syvällä. Keinot: a) lisää painoa perukkeeseen tai jopa siimaan, b) vaihda raskaampaan tai paremmin uppoavaan perhoon, kovassa tai syvässä virrassa ehkä ohuempaan perukkeeseenkin, c) heitä niin, että perho voi upota: käytä pysäytysheittoa, heitä ylemmäs ja korjaa (mendaa) siimaa uiton aikana, d) päättele tai löydä kalojen ruokapöytä silloinkin, kun se on odotettua ylempänä, siirry tarvittaessa emergereihin tai pintureihin.

5) Perho näyttää vääränlaiselta a) tyypiltään, b) rakenteeltaan, c) kooltaan, d) muodoltaan, e) väriltään. Vaihda perhoa siten, että ainakin jokin tekijä muuttuu oleellisesti.

* * *

6) Perhon Sopimaton Käytös (PSK): pintaperhon viistäminen, perukkeen kautta välittyvä selvä veto tai jopa lähes huomaamaton liike ja kaikki muukin perholle aiheutettu luonnoton käyttäytyminen. Lääke: a) opettele heittämään kunnolla muutamia perusheittoja ja mendaamaan, b) käytä 
riittävän notkeaa perukkeen kärkeä.

7) PSK: pinturilla joskus myös viistämisen tai värinän puute - 
skatereita ja usein muitakin runsashäkiläisiä vesiperhosjäljitelmiä uitetaan parhaiten viistättämällä - tai vääränlainen viistätys. Lääke: harjoittele viistättämistä ja etsi kokeilemalla kulloinkin sopiva tapa ja nopeus; joskus pinturi herää eloon ja kalan ruuaksi, kun sitä värisyttää varovasti.

8) PSK: pinturin, emergerin tai perukkeen heikko kelluminen; käsittele perhot ja peruke, tarkoissa tapauksissa perukkeen kärjen pitäisi upota pois aiheuttamasta pintailmiöitä.

9) PSK: pinturin tai emergerin väärä kellumisasento: tutki ja korjaa tarvittaessa perhon rakenne (miten istuu) ja aerodynamiikka (miten lentää ja laskeutuu), varsinkin emergereillä myös oikea kellukäsittely (useimmiten siipi ja/tai häkilä, ei kroppaa).

10) PSK: uppoperhon tai streamerin luonnoton suunta tai nopeus; kehitä heittoa ja uittoa, vakoile saamamiesten uittotekniikoita ja kysele, mitä he pitävät oleellisena ja miksi.

11) PSK: uppoperhon tai streamerin väärä uintiasento, syynä väärä painottaminen tai rakenne: jos on painotettu koko rungon mitalta, eikä pyrstöä ole mainittavasti, perho ui rumasti perä roikkuen, eikä ehkä kiinnosta kaloja, siis mahdollinen paino aivan eteen ja pyrstöön kantokykyä. Nostamalla kalastettava pupa kyllä saa roikottaa perää. Jos nymfi tai pupa tehdään alasilmäiseen koukkuun ja painotus on rungon ympärillä, eikä alla, laite killahtaa helposti selälleen, eikä kalasta oikein. Toki sillä voi nälkäisen ja tyhmän kalan narauttaa, mutta jos
rakentaa jalat, selkäkilven tai siipiaihiot perholleen, kai sen haluaa uivan oikein päin, mitä?

12) Pseudo-ottipula: larvan tai nymfin vapaata uittamista
harrastettaessa ei huomata puraisua ja kala ehtii sylkäistä tekeleen. Tarvitaan keskittymistä, tarkkuutta ja herkkyyttä. Harjoittelu auttaa, mutta on siedettävää.

* * *

Uppoavien koukkujen uintiasentoon kiinnitetään kummallisen vähän huomiota. Samoin kelluvien hyönteisten kelluntakuvion jäljittelemiseen. Leiritulilla kuulee: "tällä saa kalaa" tai "tämä on ollut Englannissa käytössä sataviisikymmentä vuotta" tai "eipä ole yksikään tane valittanut". Onnittelut avoimesta ja oivaltavasta suhtautumisesta. Tulee kuitenkin mieleen kysymys, kuinka paljon enemmän kaloja olisikaan tullut, kuinka monesta tyhjästä paikasta olisikaan löytynyt yllätys, jos
pupa olisi noussut hartia edellä, jos streamer ei olisi roikottanut pyrstöpuoltaan, tai jos pinturi olisi todella jäljitellyt veden kalvolla istuskelevia hiukopaloja.

Britti Oliver Edwards ajatteli näitä asioita ja kehitti Partridgen
kanssa nymfikoukun Correct Attitude, jonka selkä on hiukan notkolla ja silmä taivutettu lievästi ylöspäin. Sepä ui luonnostaan oikein päin, painotti tahi ei. Pinturipuolella Edwards sommitteli mm. Footprint Dun -perhon, päivänkorennon esiaikuisen, jolla ei ole häkilää, vaan neljä
Microfibbet-pyrstösukasten tyvistä käännettyä jalkaa. Perho lepää jalkojensa ja keskiruumiinsa varassa, kuten esikuvansakin. Siinä meille havainnoivaa kehittelyä ja jäljittelevää sitomista.

* * *

Valikoivaa syöntiä, sanoi onkisälli, kun kakusta kirsikan imaisi.

 (Perhokalastus 4/2006)