Verkkojuttu 2/2006

Perhomessut nousi Sorin piiristä

Teksti:Veli-Matti Saksi

Tampereella 1980-luvulla Pirkanmaan Perhokalastajien johtokunnassa mietittiin tapahtumia, joita jäsenistölle pitäisi järjestää. Yhdeksi kerhomuodoksi keksittiin kirpputori, jonne jäsenistö voi tuoda myyntiin kaikenlaista perhokalastukseen liittyvää tavaraa. Kirpputori pidettiin ja se sai mukavan suosion. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan haluttiin laajentaa tapahtumaa.

”Siihen aikaan perhokalastusvälineitä ja sidontatarvikkeita oli vaikea saada. Mieleeni tuli, että voisi junailla tilaisuuden, jossa olisi mukana ulkopuolisia välinemyyjiä. Mietimme asiaa ja totesimme messut tarpeelliseksi. Lähdin etsimään sopivaa paikkaa ja sellainen löytyi Sorin piiristä eli läheltä poliisiasemaa”, muistelee ensimmäinen messuisäntä Olavi Juhanka.

Suomen ensimmäiset Perhokalastusmessut näkivät päivänvalon 26. huhtikuuta 1987. Yksipäiväisen tapahtuman pitopaikkana oli Sorin nuorisokeskus. Tila oli ahdas, mutta tapahtuma onnistunut.

”Siihen aikaan seurassa oli noin sata jäsentä. Mietin, että jos 
messuille tulee yli sata ihmistä, niin kaikki hyvin. Päivän aikana messuilla kävi 450 henkilöä. Pääsylippuja ei myyty, mutta kaikki saivat arpalipun käteensä, joten kävijämäärä saatiin selville. Määrä oli iloinen yllätys”, sanoo Juhanka.

Sorin tila ei enää täyttänyt vaatimuksia. Seuraavat neljä 
messutapahtumaa pidettiin Puisto-Emmauksessa, jossa kävijämäärä pompsahti tuhannen tietämiin. Kuudet ensimmäiset messut vetäneen Juhangan messuisäntäura päättyi Tesoman jäähalliin, jonne päädyttiin 1992.

”Oli pakko etsiä paikka, jonne kaikki mahtuvat. Näytteilleasettajien määrä kasvoi huimasti, samoin yleisön. Tesoman halli täytti odotukset, sillä siellä oli mahdollisuus jo hieman kokeilla esimerkiksi vapoja. Kuudensien messujen jälkeen totesin, että nyt on aika vaihtaa vetäjää. Messut olivat vakiintuneet, joten oli hyvä jättäytyä syrjään.”

Olavi Juhangan kevääseen kuuluu kuitenkin edelleen messuilla käynti. ”Ne ovat kuin oman lapsen kasvun seuraamista. Nykyisin kävijämäärä on noussut pitkälti yli kahteen tuhanteen ja messut ovat kaksipäiväiset. Aivan uutta vanhoihin aikoihin verraten ovat luennot, joita alkuaikoina ei ollut mahdollisuus järjestää tilanpuutteen vuoksi. Muutoinhan messut ovat pysyneet juuri perhokalastuksen erikoismessuina, ja se on vain hyvä asia”, pohtii Juhanka.

Huhtikuun 22. ja 23. päivä pidetään Tesoman jäähalleilla 20. Tampereen Perhomessut. Kyseessä ovat siis juhlamessut. Ensimmäiset messut pidettiin Sorin nuorisokeskuksessa. Neljät seuraavat messut olivat Puisto-Emmauksessa. Sen jälkeen messut ovat olleet Tesomalla yhtä kertaa lukuun ottamatta. Silloin messut pidettiin Pirkkahallissa.

Seura kasvoi Tammerkoskesta Teksti:Veli-Matti Saksi Jorma Pihlavan kirjoittamassa 25-vuotishistoriikissa mainitaan, että Pirkanmaan Perhokalastajien syntysanat lausuttiin ravintolassa Tammerkosken rannalla. Juttua iskivät Veli Autti, Alpo Reho ja Timo Riuttala. He keskustelivat mahdollisuudesta kalastaa Tammerkoskessa. Luvan saanti todettiin helpommaksi, jos perustetaan seura. Niinpä seura kasvoi Tammerkoskesta 29. lokakuuta 1976. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Raimo Hälinen. Veli Autti sai varapuheenjohtajan pestin, Alpo Rehosta tuli sihteeri ja Timo Riuttalasta rahastonhoitaja. Myöhempien aikojen puheenjohtajia ovat Veli Autti, Jouko Ojanperä, Lauri Syrjänen ja Tommi Eskonen, jonka pesti jatkuu yhä. Jo ensimmäisenä toimintavuonna jäseniä löytyi 45. Nykyisin seurassa on lähes 500 jäsentä. Keskeistä toimintaa ovat syksyn, talven ja kevään kerhoillat, joissa esitelmiä pitävät maan parhaat perhokalastajat ja -sitojat. Seuran ominta aluetta on myös perhonsidonnan opetus. Omissa  kerhoilloissa ja pitkin maata kiertävät edelleen loistokkaat  veteraanisitojat Lauri Syrjänen ja Veli Autti. Heidän opastuksellaan seurasta on noussut kymmeniä maan huippusitojia, jotka levittävät sidonnan hyvää sanaa. Seuran alkuajan perustavoite täyttyy 1984. Silloin Tammerkoski avautuu kalastajille. Avausheiton heittää virvelillä silloinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola. Hän jää ilman saalista, mutta lohdutusta tuo valmis savukalapaketti. Pirkanmaan Perhokalastajilla on vuosia ollut haaveena saada kerholaisten käyttöön oma kalastusvesi. Ensin puhuttiin virtaavasta vedestä, mutta sittemmin myös järvestä. Julkujärvi on jo vuokralla, mutta virtaava vesi uupuu. Sellaisen saaminen on vaikeaa, mutta haave elää.

 (Perhokalastus 2/2006)