Verkkojuttu 1/2004

Tuulisolmurock soi Tenolla

Teksti ja kuvat: Helena Halvari, Jorma Pihlava, Matti Rantanen

Claudio Trotta kalasti Suomessa perholla ensi kerran lokakuussa 1999 (Perhokalastus 2/2000) ja lupasi tulla uudelleen. Tammerkosken tartuttama kimmake osoittautui kohtalokkaaksi. Viime kesänä hän palasi ja toi mukanaan kalakaverinsa Claudion.

Tapasimme Karigasniemellä heinäkuun puolivälissä. Ensi töiksemme otimme selville kutsumanimet Claudioiden erottamiseksi toisistaan. D-Trot ja McMaio. Selvä.

Parituntinen ennen lupien voimaantuloa kului vermeiden virittelyssä ja ruokailussa. Matkatavaroista löytyi hyvät perhovälineet. Hyppysistä irtoava taito ei ollut kaikin osin ihan samaa luokkaa. Heittotekniikka oli toki kelpo keskitasoa.

Kalaretken onnistumiselle välttämätön huumorintaju testattiin heti. Värkkäsimme vieraanvaraisesti kummallekin perukkeen iskukuntoon. D-Trot tiedusteli varovasti voisimmeko kenties tehdä sen toistekin, jos jotain sattuisi. Ilmoitimme totista näytellen, että kun sattuu ja kyllä teemme. Kaikkien kasvot valaistuivat.

Oli hyvä lähteä kalaan

Lämmintä riitti kuin Italiassa eikä hyttysistä ei ollut vaivaa. Aloitus mökkirannasta. Heti tapahtumia molemmilla. Italian, englannin ja suomen sekakieli kaikui alkaneessa tihkusateessa. Kukaan ei voi näyttää lumoutuneemmalta kuin D-Trot saatuaan 37-senttisen harjuksen. Paikka sai nopeasti nimen. Paradiso.

Kalaa tuli tasaisesti, joten seuraavan päivän ruokapuoli oli turvattu. D-Trot sentään suostui vaihtamaan paikkaa. Seuraava kohde oli hotspot. Tosin sieltä ei saalista tullut yhtä hyvin, joten loppuyö sujui taas aloituspaikassa. Vielä sauna, yöpala ja pehkuihin neljän maissa.

Toinen päivä sujui samoin kujein. Intoa D-Trotilla ja McMaiolla riitti varsamaiseen tyyliin. Eivät painaneet enää työasiat, mielessä tempoi vain temolo, temolo, temolo! Eli harjus.

McMaio jallittaa harjuksia pitkillä heitoilla tyynellä Tenolla.

Kolmantena päivänä he suostuivat paikan vaihtoon. Muutama kilometri alavirtaan ja asiaan. Vaan nytpä olikin saalis tiukassa. Aurinko porotti ja lämpöä oli reilusti yli 20. Perukkeita pojille sai siitä huolimatta solmia yhtenään. Tuli todistettua, ettei tuulisolmun syntymiseen tarvita tuulta. Olimme varautuneet melkomoiseen perukkeiden kulutukseen, mutta 3X alkoi jo olla säännösteltävää tavaraa. Harmi, ettei tuulisolmuista ole kauppatavaraksi.

Illaksi oli varattu Guttormin veljesten, Iisakin ja Pieran, soutupalvelut. Kaksi tuntia veneessä antoi saaliiksi kahden kilon titin. McMaion riemu oli kuin pikkupojan. Vieheenä oli hänen oma Rapalansa, minkä miehen onnen tajutessamme annoimme anteeksi, vaikka vannoutuineita perhokalastajia olemmekin.

Piera Guttorm myhäilee, kun McMaion vieheeseen tarttui punnitukseen kelpaava titti souturetkellä.

Eihän kalastus vielä riittänyt. Saunan jälkeen ei mihinkään pehkuihin, vaikka kello likeni aamuneljää, vaan joelle.

Pesualtaassa lojuivat ruokakalat

Seuraavana aamuna keittiössämme oli pikantti tuoksu. Pesualtaassa lojui 13 harria, joilta oli henki pois, mutta kaikki muu tallella. Pikaperkaus ja suolaus pelastivat ne vielä ruokakaloiksi.

Lauantai meni leppoisasti. D-Trot ja McMaio tekivät retken Karasjoelle ja palasivat mukanaan yhtä ja toista, onneksi myös kaivattua perukesiimaa. Ilta olikin sitten kalastusta. Saalis ei mieltä ylentänyt. Ilma oli kyllä mukava, tyyntä ja aurinkoa. Saalista ei tullut ihmeemmin seuraavanakaan päivänä.

Rauhoituspäivänä piti tietysti päästä kalaan. Rautujärvellä eivät olosuhteet meitä suosineet, mutta porotokka pelasti sen keikan. Siinä riitti kuvaamista ja ihastelua.

Titti ui matkoihinsa

Ilta taas kotinurkilla. Varsinainen tapahtuma sattui D-Trotille. Kädessä kutosluokan vapa ja perhona punaperäinen Klinkhämer. Titti kiinni. Ankaran taistelun jälkeen kala oli jo D-Trotin kädessä, mutta edelleen rantavedessä. Perho irtosi, kala potkaisi ja ui matkoihinsa. Ehkä se kuitenkin näin on saanut enemmän mainetta kuin ylös saatuna. Ainakin siitä on puhuttu paljon - ja puhutaan yhä.

Tenon kalareissun aikana perukesiimaa hupeni varmaan kilometri. Myös Klinkhämerien menekki oli melkoinen. Mutta enemmän tuli kuin meni - nimittäin hyvää mieltä.

Punaperäisestä klinkistä tuli kaksikollemme läheinen kuin perheenjäsen. Melkein liikutuimme, kun McMaio polvillaan keittiön lattialla kiitteli saatuaan taas uuden satsin perhoverstaastamme. Siinä tuli padret ja mamma miat ja graziet aika monenteen potenssiin.

Kaikkea aikansa. Kotiin lähti kaksi matkaansa erittäin tyytyväistä miestä luvaten palata ensi kesänä. Mukanaan espressokeitin, jonka puuttuminen jäi kuuden päivän ainoaksi korjaamattomaksi murheeksi, kun jalkaan mennyt tikkukin saatiin poistetuksi dottore McMaion huimin ponnistuksin.

Dottore McMaio poistaa rohkeasti tikkua kalakaverinsa D-Trotin jalasta.

***

Kuinka sattuukaan, näemme heidät uudelleen heti alkusyksystä. Italian ykköstähdistöön kuuluva Ligabue aloittelee konserttiaan Rooman Stadio Olimpicalla. Sähköt katkeavat. Oransseihin roudarihaalareihin sonnustautunut joukko säntää apuun. Tutut virnistykset. Claudio ja Claudio livenä. Tosin vain dvd:llä, mutta kuitenkin.

 (Perhokalastus 1/2004)