Dusty Miller

Teksti: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Pekka Salo

"Kun veden lämpötila nousee 16 asteeseen, Tenolla ei tarvita muita perhoja kuin Dusty Miller", sanoi Guttormin Allan Nuvuksesta.

Dusty Miller on 1800-luvulta peräisin oleva klassinen englantilainen lohiperho, jota suositeltiin käytettäväksi silloin, kun vesi on kirkasta ja matalalla. Kirjassaan "The Salmon Fly" George M. Kelson esittää kehittäjäksi Jew Hurstin. Kelsonin kirjassa on aivan eri näköinen Dusty Miller kuin esimerkiksi T.E. Pryce & Tannatin kirjassa "How to dress Salmon Flies". Tämä on se Dusty Miller, jollaisena me olemme tottuneet sen tunnistamaan.

Dusty Miller on ollut Tenolla jo ammoisista ajoista lähtien varsin suosittu käyttöperho. Etenkin vanhanajan "perhogurujen" muistelmissa Dusty Miller mainitaan yhdeksi "täytyy"-perhoksi.

Matti Kettunen kirjoittaa "Wanhat Suomalaiset Lohiperhot" -kirjassa Wiljo Saaristoa käsittelevässä artikkelissaan: "Tietojen mukaan suurin Saariston Tenosta väsyttelemä lohi on jäänyt punnitsematta, mutta sen painoksi pituuden ja ympärysmitan perusteella on arvioitu noin 28 kiloa. Lohi oli 136 senttiä pitkä ja ympärysmittaa sillä oli 80 senttiä. Pyrstön leveys oli 36 senttiä ja rasvaeväkin oli 13-senttinen. Ottiperhona oli nro 1/0 Dusty Miller, joskin jonkin verran alkuperäisestä muunneltuna."

Paljon muunnoksia

Dusty Milleristä näkyy paljon sitojien omia muunnoksia. Yleisin muutos lienee se, että alussiiven valkokärkinen kalkkuna on korvattu helpommin sidottavalla valkokärkisellä oravalla. Toinen muutos koskee rungon oranssille osalle tulevaa kullanoliivia runkohäkilää. Esimerkiksi Hardy on käyttänyt myyntiperhoissaan harmaata helmikanaa, Antero Tolvanen keltaiseksi värjättyä badger-kukkoa, Arvi Keränen oranssia kukkoa tai jättänyt runkohäkilän kokonaan pois, kuten on tehnyt myös Kelson.

Oheisessa kuvassa oleva perho on sidottu kevättalvella 2004 Kuhmon Perhokalastajat ry:n järjestämällä klassisten lohiperhojen sidontakurssilla ja siinä on runkohäkilänä käytetty keltaista kukkoa.

Kurkkuhäkilä on kaikissa näissä sidoksissa alkuperäisen mukaisesti harmaa helmikana. Kevennetystä Dusty Milleristä on kuva Joseph D. Bates Jr:n kirjassa "Atlantic Salmon" sivulla 83. Tämän perhon siipi on ainoastaan ruskeaa heinäsorsaa.

Myös karvasiipisenä

Dusty Miller on nykyisin erittäin suosittu myös kokonaan karvasiipisenä. Tällöin harmaa helmikanahäkilä useimmiten kierretään kaulushäkiläksi siiven eteen. Sattuipa kerran takavuosina Hansenin montulla Näätämöllä, ettei montussa olleista useista lohista yksikään noussut karvasiipisen Dusty Millerin perään. Sitä vastoin levysiipinen sai heti niihin elämää, vaikka emme onnistuneet tartuttamaan niistä kuin yhden.

Dusty Miller on myös Kempinmontun virtuooseihin lukeutuvan Olli Wirzeniuksen luottoperho. Olli on sanonut hiilikuidun muuttuvan valkoiseksi, kun se joutuu tarpeeksi koville. Pari vuotta sitten Olli sai könkäästä lähes 16 kilon lohen, mutta en ole nähnyt hänen vapaansa tämän tapahtuman jälkeen. Olisiko tämä rasitus ollut jo riittävä värin muuttumiseen? Oma vapani katkesi, varmaan ennen värin muuttumista, Dalvadaksessa esittäessäni nro 4:n kaksihaaraiseen Dusty Milleriin ottaneen 2,5 kilon titin maalle vetoa. Löytyisikö keneltäkään neliosaisen 15 jalan Powellin kärkiosaa?

Dusty Miller

Koukku: nro 2/0.
Sidontalanka: valkoinen ja musta.
Hela: kapea soikea hopea.
Perä: kullankeltainen silkki.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö ja intianvarisjäljitelmä.
Vyö: musta strutsi.
Kierre: soikea hopea..
Runko: takaosa (2/3) pakotettu hopea, etuosa (1/3) oranssi silkki.
Runkohäkilä kullanoliivi kukko rungon oranssille osalle.
Kurkkuhäkilä: harmaa helmikana.
Alussiipi: valkokärkinen kalkkuna.
Siipi: naitettu kaista tavi, keltainen, punainen ja oranssi hanhi, täplikäs trappi (kalkkuna), florican trappi ja kultafasaanin pyrstö; naitettu kaista jouhisorsa (tavi) ja kesäsorsa; ruskea heinäsorsa.
Sivut: tarhatun viidakkokukon silmähöyhenet.
Yläkaari: kultafasaanin töyhtö.
Sarvet: sinikeltainen macaw.
Pää: musta.

(Perhokalastus 5/2004)