General Practitioner


Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

"...suosittelen perhomiehille sellaisten tekoperhojen käyttöä, jotka mahdollisimman paljon muistuttavat lohen meriravinnon eri lajeja...", kertoo Toivo Mäkinen kirjassaan Perhokalastajan Perustieto.

Sanotaan, että lohi joko ottaa katkaravun tai pakenee sitä. "Veden lämpötilan ollessa alhainen on katkarapu ylivoimainen täky", toteaa Jan Johansson kirjassaan Lohenkalastus. Tehokas syötti se ilmeisesti on, koska sen käyttö lohenkalastuksessa on kielletty useissa maissa, muun muassa Norjassa ja Suomessa. Kuitenkin joka vuosi, kielloista huolimatta, Tenollakin liikkuu huhuja ravulla saaduista suurista kaloista.

General Practitioner -perho on katkarapujäljitelmä, jonka synnystä Joseph D. Bates kertoo kirjassaan Atlantic Salmon, kuinka eversti Esmond Drury sitoi alkuperäisen General Practitionerin vuonna 1953 kiertämään Englannin kieltoa käyttää luonnon katkarapua syöttinä lohenkalastuksessa. Perhosta tuli nopeasti varsinainen sensaatio molemmilla puolilla Atlanttia. "En tiedä toista perhomallia, joka olisi vaikuttanut steelheadin perhokalastukseen yhtä paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin General Practitioner", sanoo Trey Combs kirjassaan Steelhead Fly Fishing.

Jan Johansson mainitsee General Practitionerin olevan kevään ja korkeanveden tai aurinkoisella säällä ruskeavetisen joen perho. Tamperelainen Sävilammin Tapsa kertoi, kuinka kerran Namsenilla vesi nousi ja värjääntyi sateen takia. Hän ajatteli, että General Practitioner on ainoa perho, joka vielä näkyy konjakinväriseksi muuttuneessa vedessä. Tuloksena oli 13,5 kilon lohi ja neljä tittiä. Tapsan perho oli sidottu nro 2 LW kaksihaaraiseen koukkuun ja siimana hän käytti kärkiuppoavaa.

Äikkään Miki, myös Tampereelta, on useana vuotena käyttänyt Reisaelvan kylmissä, kirkkaissa vesissä suurta nro 3/0 yksihaaraiseen koukkuun sidottua General Practitioneria. Miki kertoo tällä perholla saatujen kalojen olleen suuria sekä täisiä ja niiden ottien olleen todella rajuja. Reisalla Miki on käyttänyt intermediate-siimaa.

Pintasiimalla kalastava Anttosen Heikki Valkeakoskelta mainitsee General Practitionerin olevan hänellä Pohjois-Norjan Komagin perho, joka on antanut sieltä useita kaloja.

Kavereiden käyttökokemuksissa on kolme selvää yhtäläisyyttä. Kaikki mainitut joet sijaitsevat Norjassa, poolit sijaitsevat lähellä jokisuuta ja vesi on ollut kylmää. Onkohan Itämerellä saalistava lohi koskaan nähnyt katkarapua?

Vaikea sitoa?

General Practitionerin sidontaa pidetään vaikeana ja esimerkiksi Toivo Mäkinen toteaa näin: "...maailman ehkä kuuluisimmasta katkaperhosta General Practitionerista sanotaan, että se on eräs kaikkein vaikeimmista sidottavista ellei vaikein". Tämän suuntaisista sidontavaikeuksista mainitsevat kirjoissaan myös Bates ja Combs. Ehkä juuri tämän takia tästä oranssinvärisestä perhosta näkee niin paljon muunnoksia, jokaisella on omansa.

Perhon sitomisesta löytyvät hyvin yksityiskohtaiset ohjeet ainakin Batesin kirjasta Atlantic Salmon ja Poul Jorgensenin kirjasta Salmon Flies. Bates neuvoo runkohäkilän kiinnitettäväksi latvasta ja Jorgensen tyvestä. Kumpi tapa on kalalle mieluisampi, en tiedä. Mutta ihmisen silmään latvasta kiinnitetty asettuu virtaviivaisemmin. Muilta osin molemmat sidontaohjeet ovat pääosin samanlaiset.

General Practitioner

Koukku: nro 2-6, pitkävartinen yksi-, kaksi- tai kolmihaara.
Lanka: punainen.
Tuntosarvet: kuuma oranssi (hot orange) bucktail.
Katkan pääosat: kaksi pientä punaista höyhentä kultafasaanin niskasta.
Kierre: soikea kulta.
Runkohäkilät: kuuma oranssi (hot orange) kukko.
Runko: kuuma oranssi (hot orange) hylkeenkarvajäljitelmä tai mohair.
Selkäkilvet: kultafasaanin punaiset rintahöyhenet, kolme kappaletta.
Silmät: kultafasaanin tippet-höyhen, leikattuna V-muotoon.
Pää: punainen.

Työjärjestys