Jock Scott


Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

"Nyt tarvitaan uusi, vielä kirkkaissa väreissä oleva Jock Scott", sanoi Kitin Hanssi eräänä lämpimänä puolipilvisenä soutupäivänä heinäkuussa Akunkoskella. Mutta kun uutta ei löytynyt, vaan ainoastaan käytössä olleita ja väreiltään jo haalistuneita, perhoa ei vaihdettu.

Jock Scott on John Scottin Skotlannin Tweed-joella vuonna 1850 kehittämä sidos. "Jock Scott symboloi klassista brittiläistä lohiperhoa enemmän kuin mikään muu malli", sanoo Jan Johansson kirjassaan Lohenkalastus.

" Lähes kaikista perhokalastuskirjoista löytyykin pitkät ylistystarinat Jock Scottista. Esimerkiksi George M. Kelson sanoo kirjassaan The Salmon Fly "perhon olevan loistava riemuvoitto sopusoinnusta ja mittasuhteista" ja jatkaa: "Se on tunnustettu kuningas rakennesiipisissä perhoissa, sopiva hallitsemaan omaa ihailijapiiriään". Laajasti perhon historiasta kertoo myös Jouko Rainio mainiossa artikkelissaan: "Mikä on Jock Scott?" (Perhokalastus-lehti nro 4/95, sivut 28-30).

Ison kalan perho

Perhon kauneutta ylistävien kirjoitusten lisäksi Jan Johansson kertoo myös sen tehosta lohenkalastuksessa kertomalla: "Jock Scott perukkeessa olen menettänyt yhden suurimmista perholohistani, tämä tapahtui vuonna 1965. Mutta muistan myös, että vuonna 1974 kesäkuussa Norjassa otin kolme lohta peräkkäin, joiden yhteispaino oli 36 kiloa, kaikki kaksihaaraisella 1/0 Jock Scottilla."

Myös itse olen menettänyt Outakoskella suurimman loheni nro 6:n kolmihaaraiseen koukkuun sidotusta klassisesta Jock Scottista. Sitä vastoin onnistuin näkemään kuinka heittovirtuoosi Mika Kosonen väsytteli pienen ajan sisällä kaksi kohtalaisen painavaa kalaa Kymijoen Ruhanvuolteella. Perhona Mikalla oli klassinen nro 2 LW-kaksihaaraiseen koukkuun sidottu Jock Scott. Unohtaa ei sovi myöskään Jock Scottin käyttöä taimenperhona Kuhmon koskilla, joista sillä on tilillään useita suurtaimenia.

Perhonsidonnan mallityö

On sanottu perhonsitojan olevan valmis kehittämään edelleen sidontataitojaan, kun pystyy sitomaan klassisen Jock Scottin. Niinpä Jock Scott on ollut monien perhonsidontakurssien lopputyönä, mihin se erittäin hyvin sopiikin, sillä perho sisältää kolmisenkymmentä eri ainesosaa.

Jock Scott on perho aikakaudelta, jolloin perhonsidonnassa ruvettiin käyttämään kauniiden, nykyisin rauhoitettujen, lintujen sulkia. Se, että nykysitojat joutuvat tyytymään muutamilta osilta jäljitelmiin, ei heikennä perhon ulkonäköä tai kalastavuutta.

Kursseilla Jock Scottia sidottaessa suurin ongelma on usein se, että sidoksen päälle ei jätetä riittävästi tilaa. Toinen huomiota vaativa seikka on se, että ei tee perhon päästä kohtuuttoman suurta verrattuna koukun langan vahvuuteen.

Hyvin toimivia muunnoksia

Jock Scottin keltamusta runko on johtanut useisiin hyvin toimiviin sidoksiin. Yleisesti voisi sanoa kaikkien näiden keltamustarunkoisten perhojen olevan Jock Scottin muunnoksia, samoin kuin keltavihreän Green Highlanderin muunnoksia. Suomen Urheilukalastajain Liiton puheenjohtaja Jouko Ojanperä on useasti onnistunut masentamaan muun porukan kehittämällään Kemu-perholla (löytyy kirjasta: Juha Pusa: Oivalliset Ottiperhot, s. 199).

Tenon soutumiesten paljon käyttämä Silver Jock Scott tunnetaan tumman kelin perhona, jossa rungon takaosa on litteä hopea ja hunnut punaiset (löytyy kirjoista: Syrjänen & Kanerva: Wanhat Suomalaiset Lohiperhot, s. 161 ja Juha Pusa: Oivalliset Ottiperhot, s. 215).

Joseph D. Bates mainitsee kirjassaan "Atlantic Salmon" myös kaksi muunnosta. American Jock Scottissa siipi on valkokärkistä heinäsorsan sinistä siipipeiliä ja Blue Jock Scottissa rungon etuosa häkilöineen näyttäisi olevan sininen.

Jock Scott

Koukku: # 1 1/2, Buvan C205 (japanilainen koukku, 1 1/2 sijoittuu kooltaan numeroiden 1 ja 1/0 väliin).
Perä: litteä hopea.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö ja intianvaris jäljitelmä.
Vyö: musta strutsi.
Kierre: rungon takaosalla ohut soikea hopea, etuosalla soikea ja litteä hopea.
Runko: takaosa kullankeltainen silkki, etuosa musta silkki. Takaosan ylä- ja alapuolella hunnut tukaanijäljitelmää, saumavyö musta strutsi.
Runkohäkilä: rungon etuosalla musta kukko.
Kurkkuhäkilä: harmaa helmikana.
Alussiipi: valkokärkinen kalkkuna
Siipi: naitettu kaista: riikinkukon siipi, keltainen, punainen ja sininen hanhi, täplikäs trappijäljitelmä (kalkkuna), Florican trappi ja kultafasaanin pyrstö. Päälle kaksi riikinkukon miekkahöyhenen siikasta. Sivuilla naitettu kaista: tavi ja kesäsorsa. Päällä ruskea heinäsorsa.
Sivut: tarhattu viidakkokukko
Posket: kuningaskalastajajäljitelmä
Sarvet: sinikeltainen aitoara
Pää: musta.

Resepti on kirjasta T. E. Pryce-Tannatt: "How to Dress Salmon Flies" (1914).