Hans Special

Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

Hans Special on toiminut suurikokoisena, tummien sadekelien perhona.












Tämä perho tuli tietooni vuoden 1992 kesäkuussa. Istuin silloin kovan luokan saamamiehen ja perhonsitojan, Hans Kitin, työhuoneessa Rovisuvannossa.

Keskustelimme, mistäpä muustakaan, kuin lohesta ja senhetkisistä ottiperhoista. Tällöin Hans kaivoi rasiastaan mustan- ja oranssinsävyisen perhon kysyen, olenko törmännyt missään tämän näköiseen perhoon tai tiedänkö mahdollisesti sille nimeä?

Tämän yksinkertaisen mustaoranssin perhon siipenä oli ainoastaan muutama siikanen valkokärkistä kalkkunan pyrstösulkaa. Hans oli sitonut perhon nro 2/0 koukkuun ja se oli todella kalojen repimä. Kun huomasin Hansin rasian sisältävän useita vastaavia perhoja, uteliaisuuteni perhoa kohtaan heräsi. Alkoi perhokalastajan haastattelutunti: Mihin otti, mistä otti, milloin otti?

Hans kertoi sitoneensa tätä perhomallia itselleen soutukäyttöön, mutta ei muistanut enää, mistä oli aikoinaan saanut idean sidokseen. Kaloja se kuitenkin oli antanut tasaisesti jo monena kesänä. Perhojen kunnon perusteella tämä oli helppo uskoa.

Koska en muistanut perhoa silloin, enkä ole myöhemminkään löytänyt mitään aivan vastaavaa sidosta, olen käyttänyt perhosta nimeä "Hans Special", onhan kysymyksessä Hans Kitin luoma sidos.

Sidos mieleiseksi

Majatalon silloiseen "kombinaattiin" palattuani sidoin välittömästi itselleni vielä tuoreessa muistissa olevan perhon. Koska sidoksen siipi näytti heittokalastusta ajatellen turhan ruikulta, sidoin kalkkunan pyrstösulan kaistat kapeina levyinä ja lisäsin niiden päälle vielä kapeat kaistat ruskeata heinäsorsaa. Niin sain sidoksesta mieleiseni.

Varsinaisen tulikasteensa perho sai saman vuoden heinäkuun 3. päivänä Tsullevei-kosken Norjan rannassa. Tarina alkoi siitä, kun Peltosen Pekka saapui yllättäin Karigasniemeen. Lähdimme välittömästi kalaan Akunkoskelle, josta taxi-Hanssi vei meidät veneellä Norjan puolelle ja lupasi hakea johonkin aikaan yöstä takaisin.

Pekka Peltonen hetkeä ennen kelin pahenemista. Kuva: Lauri Syrjänen.

Ilman lämpötila oli +7 ja veden +9 astetta. Keli oli sateinen ja kova tuuli puhalsi alavirrasta. Heti noin klo 21 aloituksessa uuteen nro 2/0 Hans Specialiin otti niskalta hyvänkokoinen kala ja myöhemmin, kahvitunnin jälkeen, klo 00.45 vielä toinen.

Samalla ilma oli kääntymässä jo myrskyksi. Kalastamisesta ei yksinkertaisesti enää tullut mitään, eikä paluukyytiäkään kuulunut. Kelin kurjuutta kuvaa se, ettei muita kalamiehiä näkynyt.

Norjan kalastuksenvalvoja palasi retkeltään alavirrasta, ajoi rantaan ja poikkesi todella kylmissään kahvitauollemme. Joi kuksallisen kuumaa kahvia, kiitti ja jatkoi matkaansa ylävirtaan kysymättä edes kalastuslupia.

Kaikki poltettiin

Rannasta alkoi suojaisen näköinen kuru, johon siirryimme odottelemaan paluukyytiä. Käsien lämmittelyä varten rakensimme aluksi pienen nuotion, joka sitten yön kuluessa kasvoi ja kasvoi. Voin sanoa, että kaikki sillä hetkellä palava lähiympäristöstä tuli poltettua. Onneksemme neopreenihousut eivät olleet kovin herkkiä kipinöille.

Vasta aamulla kello kahdeksan jälkeen vastapäisestä Reistin rannasta näkyi liikettä. Keli oli jo helpottamassa ja Guttormin Uula lähdössä soutamaan. Uula souti yhden laskun koskessa, ajoi rantaan ja tarjosi kyytiä. Niin pääsimme Suomen puolelle, josta Uula vielä vei meidät autolla takaisin Akunkoskelle, jossa Pekan auto oli parkissa.

Myöhemmin selvisi, että taxi-Hanssi oli illalla lähtenyt Karigasniemeen korjaamaan talonsa vesivahinkoja ja "unohtanut" meidät yöksi märkään pusikkoon. Mutta mikä tärkeintä, ensituntuma perhoon oli vakuuttava.

Hans Special

(Perhokalastus 3/2006)