Bridge

Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

"Bridge mitä ilmeisimmin kuuluu niiden tummien, yöllä käytettävien perhojen joukkoon, joita ilman suomalainen lohimies ei lähde edes kahvivettä hakemaan", sanoi Kalle Rönty eräässä takavuosina ilmestyneessä lehtijutussaan.

Lohiperhona Bridge on historialtaan hiukan salaperäinen. Tiedän, että sillä on saatu Tenolta useita suuria kaloja, mutta merkintöjä niistä en ole löytänyt. Sitä vastoin sen menestyksekkäästä käytöstä taimenperhona 1900-luvun alkupuolella löytyy jonkin verran mainintoja.

Bridge lieneekin alunperin kehitetty juuri taimenperhoksi kehittäjän jäädessä tuntemattomaksi. Tätä tukee Matti J. Särömaan mainio Bridgen historiaa selventävä artikkeli ensin Urheilukalastus-lehdessä ja myöhemmin Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirjassa.

Samoin Erkki Norell kirjassaan Elämäni Perhot kertoo Bridgen käytöstä taimenen kalastuksessa ja kirjoittaa: "Perho kuului 1930-1950 -luvuilla jokaisen aikaansa seuraavan suomalaisen perhokalastajan perusvarustukseen". Juuri Bridge esikuvanaan Erkki kehitti, nyt lohiperhonakin, kuuluisuutta saavuttaneen Hietama-perhonsa. Sekin oli ensin pienikokoinen taimenperho ja myöhemmin suuri lohiperho.

Kuva lohiperhoksi sidotusta Bridgestä löytyy Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirjasta, jossa on kuvattuna Kajaanin perhokerhon vitriinissä oleva Oskari Röngän sidos.

Kuopiolainen vanhojen kalastuskirjojen ja -välineiden keräilijä ja tuntija Pertti Vartiainen kyseli Perhokalastus-lehden numerossa 1/2004 muutamasta vanhasta perhosta. Lähinnä tietoa niiden sitojista. Joukossa on myös nro 6:n ja 4:n koukkuihin sidotut Bridge-perhot. Nämä kuvissa esiintyvät kaksi perhoa on sidottu aivan Arvi Keräsen reseptikansiosta löytämäni Bridgen ohjeen mukaisesti, mutta onko sitoja ollut juuri Arvi Keränen vai joku muu, sitä en tiedä. Samaisesta kansiosta löytyy myös toinen Bridgen sidontaohje, jossa rungon takaosa on ruskeata villaa ja siipi ruskeata täplikästä kalkkunaa sekä mallardia.

Sidonnasta

Vaikka rungon peräosan viininpunainen osuus eri sidontaohjeissa vaihtelee kahdesta kolmasosasta yhteen kolmasosaan, niin itse olen käyttänyt, Hietamasta saamieni hyvien kokemusten mukaisesti, yhtä neljäsosaa. Näin runkohäkilä saadaan lähtemään perhon toisesta kierteestä ja se tulee vain rungon mustan osan päälle.

Siipeen tulevat kalkkunansulan kaistat kannattaa ottaa siipi- tai pyrstösulan ohuemmalta puolelta eli ns. jättöpuolelta. Tällöin kaistojen kärjet aukeavat toisistaan siipeä perhon päälle sidottaessa. Kapeat mallard-kaistat asetetaan kalkkunasiiven yläreunaan. Näin siivestä saadaan mahdollisimman "elävä" hitaassa virrassa ja perho säilyttää muotonsa myös vedon loputtua.

Bridge

Koukku: nro 1, Partridge Single Salmon.
Sidontalanka: musta.
Hela/perä: ohut soikea (fine) hopea.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö.
Kierre: soikea (small) hopea.
Runko: takaosa (1/4) viininpunainen villa ja etuosa (3/4) musta villa.
Runkohäkilä: musta kukko (lähtee toisesta kierteestä).
Siipi: ruskea täplikäs kalkkuna ja ruskea mallard.
Pää: musta

(Perhokalastus 3/2004)