Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

Selaillessani kalastuspäiväkirjojani silmiini osui vuodelta 1993 eräs mielenkiintoinen, viime vuosina enemmän tai vähemmän unohduksiin jäänyt kauniin ilman ottiperho Vihreä Mar Lodge.

Tämä vihreäsävyinen perho on Virroilla asuvan "perhoprofessori" Pertti Kanervan käsissä Norjan Neidenissä joskus 1980-luvun lopulla syntynyt sidos. Perhon syntyä Pertti muistelee seuraavasti:

"Olimme Leinon Hannun kanssa lähdössä Neideniin. Tiesin Näätämöjoen veden olevan hiukan vihertävää, joten ryhdyin miettimään, löytäisinkö kyseisiin olosuhteisiin sopivan uuden perhon. Olin aikaisempina vuosina Langfjordelvalla vakuuttunut normaalivärisen Mar Lodgen tehosta, joten päädyin käyttämään sitä esikuvana. Muutin Mar Lodgen rungon mustat osat riikinkukon silmähöyhenen vihreäksi, lisäsin keltaisia ja vihreitä häkilän siikasia perhon kurkkuun sekä vihreät ja keltaiset kaistat hanhea siipeen. Lopputuloksesta tuli ihmisen silmään varsin kiehtova luomus, josta voisi aluksi käyttää vaikka työnimeä Vihreä Mar Lodge."

Turhan suuri kala

Pertti jatkaa: "Olimme kalastamassa tyhjältä näyttävää jokea, minä kappelin puolella ns. "Hansenin montulla" ja Hannu vastarannalla, kun välillämme keskivirrasta nousi pari vaaksaa leveä lohen pyrstö. Sormet tutisten solmin perukkeeseen nro 2/0 koukkuun sidotun uuden luomukseni ja eläimellisen pitkällä heitolla tavoitin juuri ja juuri alueen, jossa kala oli näyttäytynyt. Otti tapahtui välittömästi perhon pudottua veteen ja kalan taistelu vapaudesta alkoi. Tässä ottelussa kala oli lopulta onnekkaampi, kun perukkeeni katkesi. Hyvä niin, sillä kalalla oli pelissä varmasti enemmän panosta kuin minulla.

Varsin nopeasti perho saavutti sekä oman että kalakavereitteni luottamuksen ja työnimenä ollut Vihreä Mar Lodge vakiintui käytännössä perhon nimeksi. Perho on julkaistu Juha Pusan kirjassa "Oivalliset Ottiperhot" sivulla 221."

Pertin taistelua Neidenin "Hansenin montulla" vastarannalta seurannut Leinon Hannu kuvaili Pertin selän kaarevuutta: "Oli kuin pystyyn nostettu banaani olisi pomppinut rantakivillä alavirtaan".

Kalastuspäiväkirjasta

Vuonna 1993 perhoa soudettiin Ylä-Tenolla hyvällä menestyksellä 2/0 LW- kokoisena. Tämä innoitti meitä Kurussa asuvan Juutilan Jarkon kanssa sitomaan sen myös rantakalastukseen, nro 4:n low water kolmihaarakoukkuun. Varsinkin Outakoskella perho oli todellinen menestys. Luppopäivinä tuttu näky oli Jarkko sitomassa Vihreätä Mar Lodgea Kombinaatin päätyhuoneistossa, hajonneen tilalle tai muuten vaan varalle.

Aluksi Jarkkoa vaivasi se lohimiehille tuttu alkukauden vitsaus eli jokainen kala karkasi viimeistään maallevedossa. Tätä jatkui, kunnes Jarkko muisti tokaisuni: "Perään on lähdettävä, jos sen saada meinaat".

Seurasin, kun Jarkko taas tartutti Outakosken niskalta kalan ja lähti välittömästi vesi roiskuen sen perään mennen aina kosken alaosalle asti noin 200 metrin päähän. Ehdin jo ajatella, että millainen peto siellä onkaan, kunnes näin Jarkon nostavan titin rantavedestä. Oli varmaan kuollut jo väsytettäessä, mutta se oli Jarkolla sen kesän ensimmäinen ylössaatu.

Pommin kestävä

Mikäli haluaa tehdä perhosta "pommin kestävän", kannattaa perä lakata ja kiertää riikinkukon silmähöyhenen siikanen sidontalangan ympärille ennen vyön tai runko-osan sitomista. Käytettävissä olevan helmikanan höyhenen siikasten pituus ratkaisee kumpaa menetelmää kurkkuhäkilässä käyttää, kiertämistä vai siikaskimppua.

Vihreän bassariskin (kissafretti) ja valkoisen jääkarhunkarvan voi mainiosti korvata vastaavan värisellä vasikan häntäkarvalla. Vihreä alussiipi ei saisi olla perhon runkoa pidempi. Näin tehden muiden siipimateriaalien latvat jäävät ikään kuin "tyhjän päälle", jolloin ne värisevät parhaalla mahdollisella tavalla.

Perho soveltuu mainiosti sidontakurssien opetusperhoksi. Tällöin pääsiipenä on naitettu kaista keltainen ja vihreä hanhi sekä kultafasaanin pyrstö. Lopputuloksena on erittäin kaunis perho.

Vihreä Mar Lodge

Koukku: nro 2/0-8, yksi-, kaksi- tai kolmihaarainen lohiperhokoukku.
Sidontalanka: valkoinen ja musta.
Hela: ohut soikea tai litteä hopea.
Perä: fluorisoiva keltavihreä silkki.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö.
Vyö: riikinkukon silmähöyhenen siikanen.
Kierre: soikea hopea.
Runko: takaosa (1/3) litteä hopea, keskiosa (1/3) riikinkukon silmähöyhenen siikasia ja etuosa (1/3) litteä hopea.
Kurkkuhäkilä: harmaa helmikana, jonka edessä fluorisoivat vihreä ja keltainen kukko.
Siipi: alla vihreä bassarisk (kissafretti) tms. kihara karva rungon mittaisena, sivuilla kimput valkoista jääkarhua, kapeat kaistat vihreää ja keltaista hanhea, päällä ruskeata valkokärkistä karhua.
Yläkaari: kultafasaanin töyhtö.
Pää: musta.