Black Shank

Teksti: Lauri Syrjänen
Kuvat perhoista: Jari Tuiskunen

Black Shank tunnetaan meillä Suomessa ehkä parhaiten nimellä Tanskan perho (Danskflue). "Tämä perho soveltuu erityisesti ilta- ja hämäräkalastukseen kelluvalla slimalla", sanoo Juha Pusa.









Black Shank on tanskalaisen Jan Grünwaldin tunnetuksi tekemiä sidoksia. Perhon suunnittelusta Grünwald kertoo kirjassaan "Laks", että hänellä oli esikuvana norjalainen perho, jota hän kutsuu "Jansin pikkumustaksi". Perhossa ei ollut pyrstöä, eikä runkoa. Perhon yksinkertaisuudesta huolimatta sillä saatiin Keski-Norjasta useita lohia. Juuri tämä perhon yksinkertaisuus lämmitti sen tekijää, joka oli rationalisoimassa perhorasioidensa sisältöä niin, että jäljelle jäi vain musta, vaalea ja välivärinen perhomalli. Ilmeisesti eri kokoisina.

Black Shankissa on erikoista se, että siitä puuttuvat meille niin tutut ja mielestämme tärkeät lohiperhon runko-osat. Ainoastaan koukku, kurkkuhäkilä ja siipi ovat jäljellä. Grünwaldin mukaan perhon siipi muodostaa vedessä voimakkaan siluetin ja koukun alapuolella olevat karvat, yhdessä koukunvarren kanssa, saavat aikaan mielikuvan perhon rungosta.

Perho tuli laajemmin tunnetuksi Suomessa vuoden 1988 jälkeen, jolloin Juha Pusan toimittama "Suomen Kalastavimmat Perhot" -kansio ilmestyi. Kansiossa Pusa esittää perhosta muunnoksen Danskfluen nimellä, sidottuna (nro 2-10) kaksihaaraiseen LW-koukkuun. Tähän muunnokseen hän on lisännyt kapean hopeahelan ja mustan silkkirungon.

Suosittu 1990-luvulla

Black Shankin käyttö oli 1990-luvun alussa varsin vilkasta. Useilla perhomiehillä oli ikioma ottavaksi havaittu muunnoksensa, niin itsellänikin. Kokeiltuani useita eri materiaali- ja värivaihtoehtoja päädyin siniseen oravaan ja mustaan bucktailiin sekä pariin violetinväriseen Pearly-suikaleeseen. Vinkin näihin materiaaleihin sain joltain kaverilta, mutta en ikäväkseni enää jaksa muistaa keneltä. Perho toimi Tenon olosuhteissa todella hyvin, sidottuna nro 4:n tai 6:n kaksihaaraiseen LW-koukkuun.

Erityisesti mieleen jäi se lohi, joka vei nro 4:n perhon 0,45 millin perukkeen katkettua Jalven nuoran alussa vuoden 1993 kesäkuussa. Tämän tapauksen takia ymmärsin nuoren Jussi Kettusen sanoja, vastaavassa tilanteessa, Dalvadaksessa: "Minä haluan nyt olla yksin".

Reijo Merta, tuttavallisemmin Merran Repa, on yksi tunnetuimmista Kempinmontun todellisista saamamiehistä. Repa sanoi käyttäneensä myös 1990-luvun alkupuolella paljon Danskfluenia, mutta nykyisin vähemmän. Hänen perhonsa oli sidottu yksihaaraiseen nro 2:n Single Wilson -koukkuun. Kurkkuhäkilänä oli musta kukko ja siipenä musta bucktail terästettynä kolmella tai neljällä flashabou-suikaleella. Suurin Repan tällä perholla ylös asti saama lohi painoi 15 kiloa.

Aloitteleva perhokalastaja Matti

Repa kertoi perhosta myös 1990-luvun alkuun sijoittuvan hauskan tarinan, kuinka aloitteleva perhokalastaja Matti ensi kertaa elämässään tuli Tenon Alakönkäälle. Kempinmontulla Repa kokosi Matin perhokalastusvehkeet kuntoon ja sitoi perhoksi omasta rasiastaan Danskfluen. Sitten hän johdatti Matin ottipaikalle evästäen, että älä lähde mihinkään kulkemaan. Tästä se ottaa, jos yleensä ottaa.

Repa ei ottanut omaa vapaa edes mukaan, sillä hänelle riitti, kun sai intoa täynnä olevan Matin kalastamisen alkuun. Noin parin tunnin päästä hän palasi katsomaan, mitä sille Matille kuuluu? Hämmästys oli melkoinen, kun rannalla lojui yksi lohijalka ja kolme tittiä. Matti, kovasti tohkeissaan, selitti: "On kuule aivan mahdoton perho. Alussa oli koko ajan kala kiinni, mutta kun alkoivat irtoamaan, niin lyhensin puukolla perhon siipeä. Ihme, kun nyt ei ole ottanut?" Vaikka Repa menikin sanattomaksi, niin Repan ilme olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen.

Black Shank

Black Shank muunnos