Lady Caroline

Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

Tummana, hyvän siluetin muodostavana perhona herkkäliikkeinen Lady Caroline soveltuu erittäin hyvin käytettäväksi joko yöllä tai pimeinä päivinä.

Kovavirtaiseksi ja pusikkorantaiseksi mainitulla Skotlannin Spey-joella on, olosuhteiden pakottamana, kehittynyt kaksi lohen perhokalastukselle merkittävää asiaa. Nimittäin Spey-perhot ja Spey-heitot. Eikä sovi unohtaa Speyn vedestä valmistettuja lukuisia viskimerkkejä.

Ennen vanhaan Spey-joella onkin heitto kulkenut, perho kalastanut ja kaatoryyppy maistunut. Eikö tässä ole ollut jotain herkkää?

Haikarahäkilä vaatii ristikierteen

Spey-perhot muodostavat oman tyylisuuntansa. Tunnetuin näistä perhoista on Lady Caroline. Perho on syntynyt 1800-luvulla, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Niinpä emme tiedä, kuinka viehättävä leidi Caroline oli. Nimi on kuitenkin jäänyt historiaan.

Spey-perhot sidotaan pitkävartiseen (1xlong), ohutlankaiseen koukkuun. Koska tarkoitus on ollut saada perho uppoamaan kovassa virrassa normaaliperhoa syvemmälle, villarunko sidotaan ohueksi. Runkohäkilänä käytetään haikaran pitkää, teräväkärkistä vartalohöyhentä ja joissakin muissa Spey-perhomalleissa erityisen Spey-kukon pyrstöhöyhentä.

Haikarahäkilän paikoillaan pysyminen on syytä varmistaa vastapäivään kierretyllä ohuella metallilangalla tai tinselillä. "Mikä ristikierre?", kysyi kerran Lifländerin Jari, kun tiedustelin, mitä kierremateriaalia hän oli tähän tarkoitukseen käyttänyt. Jari oli suuressa sidontainnossaan kiertänyt kaikki, reseptissä mainitut, kolme kierrettä vierekkäin ja näiden perään haikarahäkilän. No, muutaman heiton jälkeen Jarin tyylikäs Lady Caroline oli ilman runkohäkilää.

Siipi Spey-perhoissa on useimmiten ruskeata heinäsorsaa ja se sidotaan rungon mittaiseksi ja matalaksi. Toiset sitojat laittavat siipikaistojen kärjet osoittamaan alaspäin ja toiset ylöspäin. Itse suosin kärjet ylöspäin asentoa, koska lopputulos on silloin mielestäni enemmän "perhon" näköinen.

Tenolla paljon käytetty soutuperho

Suomalaisista vanhemman polven perhonsitojista Lady Caroline löytyy ainakin Viljo Saaristolta, Lauri Sälevältä, Arvi Keräseltä ja Veli Autilta. Kaikki nämä sidokset ovat enemmän tai vähemmän kevennettyjä alkuperäisestä ohjeesta. Liekö sopivan haikaranhöyhenen puute syynä siihen, että runkohäkilä on korvattu haikarakaulushäkilällä tai haikaranhöyhenen irtosiikasilla.

Perhon rungon he ovat tehneet ruskeanvihertävästä villasta dubbaamalla, paitsi Keränen, jonka tekemä runko on viininpunaista ja tummanvihreää villaa.

Kesän ensimmäinen kala syötävä heti

Mieleeni on jäänyt yksi vuoden 1992 soutureissuista. Olimme kesäkuun 21. päivä Kitin Hansin kanssa soutamassa Akunkoskella. Tällöin, heti aamusta, Akujoen yläpuolelta melko laiskasta virrasta otti normaalivartiseen 2/0 koukkuun sidottuun Lady Carolineen yli kahden kilon titti. Koska kyseessä oli kesän ensimmäinen kala, Hansi sanoi: "Tämän met syömmä heti, niin saamma hyvän lohikesän". Tapa kuului Hansin mukaan vanhoihin taikoihin, joiden pitäisi taata hyvä saalisvuosi.

Jotenkin mieleeni kuitenkin nousi epäilys, että Hansilla taitaa olla nälkä. Laskimme hätäisesti Akunkosken ilman tapahtumia matkalla keittämään tittiä Hansin mökille. Niin söimme kahteen mieheen koko rasvaisen juuri jokeen nousseen kalan. Voin taata, että annos oli riittävä. Viimeiset palat täytyi työntää peukalon avulla kurkusta alas.

Tekemämme taika ei ainakaan heti toiminut, sillä teimme iltapäivällä useita laskuja ilman tapahtumia, kunnes viimeisen laskun jälkeen jäimme kelluttelemaan Akusuvantoon. Silloin Lady Carolinen vapa yllättäin taipui ja kirkasta välkkyi, kun kiristimme siimaa. "Taika toimii, titti jälleen", ajattelin. Mutta kun saimme kalan lähemmäksi venettä, huomasimme suureksi yllätykseksemme sen olevan yli kilon painoinen siika. Kala oli ottanut suuren 2/0 perhon syvälle kitaansa. Onnekseni mikään Hansin Tenon taika ei enää edellyttänyt sen välitöntä syömistä.

Lady Caroline

Koukku: # 1 1/2 Buyan Salmon Spey.
Sidontalanka: musta.
Pyrstö: kultafasaanin punaisen höyhenen siikasia.
Kierteet: litteä kulta, soikea hopea ja kultalanka (ristikierre).
Runkohäkilä: harmaa haikara.
Runko: kaksi säiettä ruskeaa ja yksi säie oliivinvihreää villalankaa.
Kurkkuhäkilä: kultafasaanin punainen höyhen.
Siip: kaistaleet ruskeaa heinäsorsaa.
Pää: musta

(Perhokalastus 2/2004)