Mickey Finn putkiperhona


Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen

Yksi kirkkaiden kevätpäivien luottoperhoistani on Mickey Finn putkiperhoksi sidottuna niin lohen kuin meritaimenen kalastukseen.

Alkuperältään Mickey Finn lienee joskus 1930-luvun alkupuolella Amerikassa syntynyt streamer-sidos, jonka kehittäjä on jäänyt tuntemattomaksi. Tämän yksinkertaisen, keväisiin tulvavesiin suositellun perhon sidontaohjeet löytyvät useimmista lohi- ja taimenperhokirjoista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan perho muodostuu hopearungosta ja keltapunaisesta karvasiivestä. Koukulle sidottaessa eriväriset karvakimput, keltainen, punainen ja keltainen, asetetaan päällekkäin niin, että siipi näyttää sivulta katsottuna selvästi kolmikerroksiselta. Päällimmäiseksi tulevan keltaisen nipun vahvuuden tulisi olla sama kuin kahden alimman nipun vahvuus on yhteensä. Sitä vastoin putkelle sidottaessa siipikarvaniput sekoitetaan keskenään yhdeksi kimpuksi ja sidotaan tasaisesti putken ympärille.

Nopea ja helppo sidottava

Putkiperhojen käyttö Suomessa alkoi yleistyä 1980-luvun alussa. Silloisen käytettävissä olevan tiedon mukaisesti ne sidottiin messinki- tai kupariputkiin ja tehtiin aivan liian suuriksi. Heittäminen yhdenkädenvavalla oli täyttä tuskaa.

Vasta Risto O. Seppäsen mainio artikkeli kaikkien aikojen ensimmäisessä Perhokalastus-lehdessä (nro 1/1985) selvensi putkiperhon rakennetta. Artikkelissa Seppänen kertoo kaiken oleellisen putkiperhon sidonnasta mainiten mm. korvapuikkojen sopivuuden perhojen rungoiksi.

Artikkelin yhteydessä on pari mustavalkoista kuvaa putkiperhoista, joiden rungot on päällystetty mylar-putkella. Näiden kuvien innoittamana sidoin Mickey Finn -putkiperhoon rungon valkoisen korvapuikon päälle kiristetystä hopea mylar-putkesta. Siiven tein Poul Jörgensenin kirjassa "Salmon Flies" olevan ohjeen mukaisesti sekoitetusta kimpusta keltaista ja punaista bucktailia.

Sidos toimi jo sellaisenaan, mutta olen myöhemmin lisännyt punaisen, pitkäsiikasisen, häkilän siiven alle. Häkilän siikaset lisäävät perhon etupään tuuheutta ja häkilän ruoto estää siiven liimautumisen perhon runkoon. Tässä yhteydessä vaihdoin myös punaisen bucktailin oranssiksi niin, että perhon siivestä tuli mielestäni "sopivan" punainen.

Aloitusperho Tenolla

Perhon käyttö rajoittui aluksi meritaimenen kevätkalastukseen Ruotsin Dal-joella. Mutta 1980-luvun lopulla, kun kalastus Kymijoen eri haaroissa (Ahvenkoski, Langinkoski ja Korkeakoski) tuli luvanvaraiseksi, laajeni perhon käyttö myös lohenkalastukseen.

Tenolla se on kesäkuun puolenvälin paikkeilla ollut luotettava aloitusperho, jolla useana vuotena on saanut vihelletyksi pelin alkaneeksi. Tehokas perhon käyttö edellyttää upposiimaa, uppoamisnopeus aina olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi Dal-joella 500 grainia, Tenolla kärkiuppoavaa intermediatea, muut joet siltä väliltä.

Yleensä en liikuta vapaa perhon uidessa, mutta tämän perhon kanssa "pumppailen" vavan kärjellä rauhallisen rytmikkäästi. Ympäri sidottu siipi uittaa perhoa "oikeassa" asennossa.

Kirkas perho, kirkas kala

Vaikka Mickey Finn mainitaan kevään perhoksi, se toimii myös syksyllä. Kalastimme Janssonin Paulin kanssa Dal-joella vuoden 1989 lokakuussa. "Etkö vieläkään usko, että kirkas perho ja kirkas kala, tumma perho ja tumma kala", sanoi Pauli, kun yritin solmia perukkeeseeni punamustaa perhoa. Dal-joessa on syksyisin sekä kirkkaita että tummia kaloja, joista kirkas on luonnollisesti se haluttu saalis.

Paulin viisaus piti paikkansa silloin ja on pitänyt sen jälkeenkin.

Mickey Finn

Putki: valkoinen korvapuikko, pituus noin 1,5''.
Koukunpidin: väritön silikoniletku.
Koukku: nro 8 tai 10, ohutlankainen kolmihaara.
Sidontalanka: musta.
Runko: hopea mylar-putki.
Peräsidos: fluoripunainen silkki, lakataan.
Kaulushäkilä (siiven alle): pitkäsiikasinen punainen kukko.
Siipi: neljä suikaletta helmiäis-flashabouta tasaisesti putken kehälle, päälle keltaista ja oranssia bucktailia sekoitettuna, tasaisesti putken ympäri, pituus koukun kaareen.
Pää: musta.