|
 
Teksti ja sidos: Lauri Syrjänen
Kuva perhosta: Jari Tuiskunen
Kotkan
Kerttu on kylmän veden perho. Tummaan keliin sininen ja kirkkaaseen
keliin punainen pohjustus perhon runkoon.
Kotkan
Kerttu syntyi 1990-luvulla, nimensä mukaisesti, Kotkan Kymijoella.
Perho on Hollolassa asuvan legendaarisen lohimiehen Toivo Kopran
käsialaa.
Perhon
kehitysvaiheita Topi kuvailee seuraavasti: "Klassinen perhokalastus
Kymijoella oli tuolloin alkamassa, joten pääsin seuraamaan, minkä
tyyppisiin ja värisiin perhoihin muut perhomiehet luottivat. Näiden
havaintojen ja omien kokemuksieni pohjalta rakentelin perhoa aina
kulloistenkin ideoiden mukaan, käyttäen kokeiluversioita sivutapseissa.
Kun lopulta löysin mallin, jota kalat kävivät useampaan eri kertaan
pikkuisen tukistamassa, tiesin olevani lähellä totuutta. En enää
muista, mitä muutoksia vielä perhoon tein vai teinkö mitään. Kuitenkin
samana syksynä voitin sillä sen vuoden Kymijoen koskikalastajakilpailun.
Tämä voittoisa versio perhosta jäi elämään, enkä ole jälkeenpäinkään
nähnyt mitään järkevää syytä mennä sitä muuttelemaan."
Salaisuus
on rungossa
Suurin ero Kotkan Kertussa muihin perhoihin verrattuna on sen
runko, jonka materiaali on kirjakaupoista saatavaa, liris-folion
nimellä tunnettua eräänlais- ta flashabou-paperia. liris-folio-
suikaleesta rypistetään sormissa ikäänkuin paperinarua, josta
kierretään perhon runko villalankapohjustuksen päälle.
Näin
tehden rungosta tulee hiukan myhkyräinen, joka taittaa valoa eri
kulmista. Tätä sileäksi kiedottu runko ei tee. Villalangan käyttö
pohjustuksessa auttaa rungon myhkyräisyyteen ja lisää vettyessään
perhon painoa. Tästä on selvää etua käytettäessä pintasiimaa.
Käyttökokemuksia
"Puolihulluna kahlaajana" tunnettu Topi kalastaa- vaiheen jälkeen
myös ylös. Kymijoella pääosin Kokonkoskessa. Itse tutustuin perhoon
Kymi'-"Vaikea paikka päästä, mutta siellä saa olla rauhassa",
Topi vakuuttaa.Ruhanvuolteen kalastus uppoavilla ampumapäillä
saa pintasiimaa käyttävän Topin tunte maan suurta inhoa, niinpä
hän käykin Ruhalla lähinnä vaihtamassa kuulumisia.
Vavan
pituisessa perukkeessa Topilla on kaksi Kerttua, alaperhona nro
2 ruskea kaksihaara ja yläperhona vastaava nro 4. "Yläperho kalastaa
heiton alkuosan ja sen lopettaessa alkaa alaperho toimia heiton
loppuosalla", Topi sanoo.
Kelpaa muuallakin
Kymijoen
lisäksi perho on Topilla toiminut myös Pohjois- Norjassa, lähinnä
Storelvalla ja Komagilla. "Neidenistä sillä saa vain kyttyrälohia",
Topi nauraa.
Muutama
vuosi takaperin Topi sai Storelvalta tuplan, kun yläperhoon otti
yhdeksän kilon kala ja alaperhoon kolmekiloinen, jotka molemmat
tulivat mo- nen tuskaisen, mieltä kiduttavan vaiheen jälkeen
myös ylös.
Itse
tutustuin perhoon Kymijoella syksyllä 1991, jolloin Topi antoi
nro 2 Kotkan Kertun malliksi.
Tätä mallia seuraillen nro 4 - ruskeaan kaksihaaraan tehty oma
sidokseni toimi seuraavalla viikolla Siikakoskella paremmin kuin
hyvin. Enpä ole sen jälkeen Kymijoelta neljää kalaa päivässä saanutkaan.
Kymijoen lisäksi perho on toiminut myös syystulvaisella Inarinjoella
ja keväisellä Dal-joella Ruotsissa. Molemmilla joilla se on pelastanut
muuten niin hiljaisen päivän.
Perhon
nimi
Kysymykseen, mistä perholle löytyi näinkin osuva nimi? Topi vastasi:
"Olimme emännän kanssa perunannostossa. Väliajalla tein perhon
ajatellen lähteä taas illaksi Kymijoelle. Kehua repostelin perhoa
emännäle, että tällä taas tulee. Hän vilkaisi sitä ohimennen ja
tokaisi: "Et sinä tuolla saa kuin Kotkan Kertun."

Koukku:
nro 4, ruskea kaksihaara (Turrall).
Sidontalanka: valkoinen ja musta.
Hela: ohut soikea hopea.
Perä: punainen villa.
Pyrstö: keltainen ja punainen bucktail.
Kierre: soikea hopea.
Runko: villalankapohjustuksen päälle kierretty Iiris-folio.
Pohjustus tummalla kelillä sininen ja kirkkaalla kelillä punainen.
Kurkkuhäkilä: sininen kukko.
Siipi: (alhaalta ylöspäin) sininen, keltainen, punainen
ja tummanpunainen bucktail. Välissä neljä säiettä helmiäis- flashabouta.
Pää: musta.
|