|
Dunkeld
Teksti ja sidokset: Lauri Syrjänen
Kuvat perhoista: Jari Tuiskunen
Muut kuvat: Lauri Sälevä
"Dunkeld on parhaimmillaan, kun aurinko laskee ylävirran puolelle ja luo vedenpinnalle ruskotuksen", sanoo Sälevän Lauri.
Kirjallisuudessa Dunkeld mainitaan Brittein saarilla joskus 1850-luvulla syntyneeksi klassiseksi sidokseksi. Perhon kehittäjän uskotaan olevan W.J. Davidson. Dunkeldin vanhat reseptit poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta ehkä me täällä Suomessa tunnemme parhaiten oheisen Pryce & Tannatin kirjassaan "How to Dress Salmon Flies" julkaiseman version. Kaikkien hänen vuonna 1914 julkaistussa kirjassaan olevien klassisten perhojen sidontajärjestystä on selkeä seurata ja materiaalien keskenään sopivuus on ihailtavaa. Eli perhoista tulee kauniita ja hyvin kalastavia.
Muitakin kultarunkoisia perhoja on varmasti sidottu myös tuolloin 1850-luvulla, mutta jostain syystä vain Dunkeld on jäänyt niistä elämään.
Jos muita tunnettuja kultarunkoisia perhoja ei löydy klassikoista, niin myöskään suomalaiset vanhanpolven sitojat eivät ole niitä suosineet. Dunkeldin sidontaohjeen löysin ainoastaan Lauri Sälevältä ja Arvi Keräseltä. Molemmat on tarkoitettu käytettäväksi Tenon kalastukseen. "Esimerkiksi könkään alakarikolla iltaruskon aikaan kultarunkoinen Dunkeld on aivan mahoton peli. Kala tulee hakemaan sen vaikka tyynyn alta'', toteaa Lauri Sälevä.
Tästä vuodelta 1984 olevasta kuvasta näkyy, miten koko Tenon alakarikko on värjäytynyt oranssiksi. Erikoisen hyvin väri näkyy kuvassa olevan Esko Laurin kasvoista.
Mike Dawes mainitsee kirjassaan "The Fly Tiers Manual" Dunkeldin myös toimivaksi loppukauden taimenperhoksi, sidottuna pieneen nro 10-14 koukkuun. Siipenä on pronssi-mallard ja sininen kurkkuhäkilä on jätetty pois.
"Kevennetty" versio
Guttormin Uulan vielä eläessä meillä oli aina kohdatessamme mielenkiintoisia keskusteluja sillä hetkellä toimivista perhoista. Uula käytti soutaessaan vain perhoja. Niin tapahtui myös heinäkuun alussa vuonna 1997, jolloin Uula huuteli veneestään kalan ottaneen koko viikolla vain ja ainoastaan pieneen kultarunkoiseen perhoon.
Täydellinen Dunkeldin keli.
Koska itselläni tapahtumat olivat sillä viikolla olleet todella vähissä, otin Uulan vinkin todesta. Kun en tiennyt muita kultarunkoisia perhoja kuin Dunkeldin, ajattelin tehdä siitä reilusti kevennetyn version. Perään kuuluvaa oranssia väriä en muistanut, joten tein sen kellanvihreästä silkistä. Siipeen valitsin valkokärkisen oravan, koska George M. Kelson kirjassaan "The Salmon Fly" esittää Dunkeldin siipimateriaaliksi vaaleankirjavia riikinkukon siipisulan kaistoja sekä ruskeata mallardia.
Tämä kehitelmäni osoitti toimivuutensa heti seuraavana päivänä. Sain väsytellä tuona aurinkoisena päivänä Dalvadaksessa peräjälkeen neljää kalaa. Niistä vain yksi pysyi kiinni maalle saakka. Koska perho on toiminut jatkossakin, en ole katsonut aiheelliseksi tehdä siihen minkäänlaisia muutoksia.
Dunkeld
Koukku: nro 2/0, esimerkiksi TMC 7999.
Perä: kapea, soikea hopea ja oranssi silkki.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö, tarhattu viidakkokukko ja intianvaris jäljitelmä.
Vyö: musta strutsi.
Kierre: soikea hopea.
Runko: litteä kulta.
Runkohäkilä: oranssi kukko.
Kurkkuhäkilä: sininen helmikana tai vastaava.
Siipi: (alhaalta ylöspäin) tippet-siikasia, naitettu kaista punainen, keltainen ja sininen hanhi, riikinkukon siipi, täplikäs trappijäljitelmä, Florican trappijäljitelmä, kultafasaanin pyrstö, täplikäs ruskea kalkkunan pyrstö, ruskea heinäsorsa.
Sivut: tarhatun viidakkokukon silmähöyhenet.
Posket: blue chatterer -jäljitelmä.
Yläkaari: kultatasaanin töyhtö.
Sarvet: sinikeltainen aitoara (tarhattu).
Pää: musta.
Kevennetty Dunkeld
Koukku: nro 8, kolmihaarainen, esimerkiksi Partridge CS 12.
Perä: kapea, soikea kulta ja kellanvihreä silkki.
Pyrstö: kultafasaanin töyhtö.
Vyö: musta strutsi.
Kierre: soikea kulta.
Runko: litteä kulta.
Siipi: valkokärkinen orava.
Kaulushäkilä: (siiven eteen) oranssi kukko.
Pää: musta.
(Perhokalastus 1/2006)
|
www.sukl.org/perhokalastuslehti
